Mä en jaksa

Mä en jaksa ny mitään. Pää on niin täynnä räkää, ettei sinne mahdu ainuttakaan tolkullista ajatusta. Se otsonihässäkkä taisi laukaista muiden vaivojen lisäksi hengitystietulehduksen. Sitäpaitsi viime päivinä on niin moni uutinen ahdistanut, että on ehkä parasta ottaa sekä lukemis- ajattelu- että kirjoittamishommista pieni breikki. Muuten tilttaa koko kone (siis korvien välissä).

Eri ihmisillä masennus oireilee eri tavoin. Minua vaivaa eniten voimattomuus, suru ja aloitekyvyttömyys. Nukkumisesta ei ole taas moneen yöhön tullut mitään, mutta päivällä väsyttää kaiken aikaa. Pahimillaan juutun tuntikausiksi sohvan nurkkaan tuijottelemaan ikkunasta taivaanrantaan.

Tällä hetkellä kivutkin ovat sitä luokkaa, että epätoivon vimmalla etsiskelen tulppaa tai vetoketjua, josta henkeni pääsisi pihalle tästä hirvittävästi särkevästä, tukalasta lihasäkistä. Miksei sellaista voisi olla ihmisessä ihan vakiovarusteena? Kun kerran jo elämä on joillekin niin tuskaisaa, miksi myös kuoleman pitäisi olla sitä? Tulppa irti vaan ja puff, henki posahtaisi kaasuna sinne minne sen ikinä onkin määrä tämän paikan jälkeen mennä. Siinäpä tuotekehittelyn paikka jollekin Pelle Pelottomalle.

Tää nappaa nyt pari särkylääkettä, ottaa kisun kainaloon ja kömpii peittojen alle kokeilemaan lievittäiskö parin tunnin kemiallinen horros edes fyysistä kipua..