torstai 6. marraskuuta 2008

Sitä ei saa sanoa

Monet kuvittelevat että elämme nykypäivän Suomessa sallivaa ja moniarvoista aikaa. Edelleen ihmisten ajatteluun ja sosiaaliseen käyttäytymiseen pätee kuitenkin samat sännöt kuin kautta historian. On ilmiöitä, joita tiettyinä aikoina pidetään itsestäänselvyyksinä ja asioita, joita ei saa sanoa ääneen. Kuten kala harvoin tuntee ja tiedostaa vettä, mekään emme huomaa oman aikamme omituisuuksia ennenkuin ne ovat tarpeeksi etäällä ihmeteltäviksi.

Meikäläistä tässä ajassa vuoroin huvittaa, kummastuttaa ja kuvottaa ylenmääräinen seksuaalisuuden korostus. Välillä tuntuu kuin se olisi korotettu toiseksi pyhäksi ja kyseenalaistamattomaksi arvoksi vapaan markkinatalouden rinnalle. Se tunkee silmille sanojen ja kuvien tulvana kaikkialta. Siinä, missä se kirkon hallitsemalla keskiajalla oli syntiä ja pahaa, se nykyään on normaalia, hyvää, kiinnostavaa ja suositeltavaa. Yhteiseen seksin ylistyskuoroon liittyvät niin terveydenhuoltoalan ammattilaiset, viihdeteollisuus kuin yhä uudenlaisia nautintoja metsästävä kokeilunhaluisten kuluttajien joukko.

Kaikkiahan seksi kiinnostaa. Jokainenhan pyrkii olemaan sukupuolisesti haluttava. On tervettä ja terveellistä harrastaa seksiä usein ja vaihtelevasti eri tavoin. Se tekee hyvää niin parisuhteelle, lantionpohjan lihaksille kuin psyykkiselle hyvinvoinnille. Vanhojenkin ihmisten pitää saada harrastaa seksiä. Ylipäätään kaikenlaisten ihmisten pitäisi saada vapaasti harrastaa kaikenlaista seksiä (ja kertoa siitä julkisesti muille), kunhan ketään ei vahingoiteta, eikä lakeja räikeästi rikota. Vai kuinka?

Onhan seksi niin perustavaa laatua oleva osa ihmisyyttä ja jokaisen perustarve, että oikeastaan voitaisiin jo säätää laki, joka takaa jokaiselle kansalaisoikeuden riittävään ja laadukkaaseen seksiin. Ehkä seksi pitäisi säätää peräti pakolliseksi kaikille terveille täysi-ikäisille. Niin monet elävät parisuhteessakin puutteessa ja monet sinkkunaiset antaa vaan ymmärtää, muttei ymmärrä antaa. Seksuaaliset paineet kasautuvat ja turhautuneet seksinnälkäiset ajautuvat rikoksiin. Haluttomuus on miestenkin keskuudessa huolestuttavasti kasvava ongelma. Pitäisiköhän Viagrakin säätää sataprosenttisesti korvattavaksi lääkkeeksi? No, ei hemmetissä.

Se, mitä nykyään ei saa, eikä kannata ääneen sanoa, ellei halua tulla solvatuksi, tuomituksi ,leimatuksi ja ojennetuksi alatyyliseen sävyyn on: "SEKSI EI KIINNOSTA MINUA LAINKAAN. Se on mielestäni ylimainostettua, ikävystyttävää, usein itsekästä ja toisia hyväksikäyttävää".

No, nyt minä kumminkin sen sanoin, enkä usko olevani ainoa ihminen tässä ajassa tai maassa, joka näin ajattelee. Se tässä eniten raivostuttaakin ja loukkaa, että kaikki muu seksuaalisuuden alueella alkaa jo mahtua normaaliuden piiriin, mutta aseksuaalisuutta ei juuri hyväksytä. Sitä pidetään merkkinä sairaudesta, mielen tai ruumiin häiriötilasta, jota täytyy lääkkein tai terapialla hoitaa.

Ihminen, jota seksi ei kiinnosta, leimautuu helposti poikkeavaksi, vastenmieliseksi, pelottavaksi ja kylmäksi persoonaksi. Aikana, jolloin ihmisillä on toisilleen lähinnä käyttöarvo, aseksuaalinen ihminen on ratkaisevasti muita arvottomampi. Eihän sitä voi edes panna!







4 kommenttia:

henrik kirjoitti...

Summaat minunkin fiilikseni aika ytimekkäästi. Minä en ole koskaan harjoittanut seksiä, en aio koskaan harjoittaa seksiä ja minusta koko homma on lähtökohtaisesti todella kuvottavaa. Olen siis ihan aikuisen ikäinen ja käsittääkseni perinteisesti kaikkein viriileimmässä iässä.

Minä itse asiassa olen ottanut elämääni napa-polvet-säännöstön, mikä tarkoittaa sitä että mitä ikinä kenellä tahansa ihmisellä tapahtuu navan ja polvien välissä, se on täysin kiellettyä keskustelunaihetta enkä missään nimessä halua tietää mitään mitä sillä välillä tapahtuu. Äärimmäinen näkökohta tämäkin, mutta kerrankin näin päin.

Niin harvinaista että joku lisäkseni asiasta puhuu tähän tyyliin että taitaa napsahtaa heti lainaus Kansalaismediakatsauksessa.

Millan kirjoitti...

Onpas virkistävää ja lohdullista kuulla, että on olemassa joku samansuuntaisesti ajatteleva. Erityistä siviilirohkeutta vaatii nimenomaan miehenä myöntää tuollainen kanta. Miestenhän meidän kulttuurissamme oletetaan automaattisesti olevan se seksistä innostuneempi sukupuoli. Iloista, seksitöntä jatkoa elämällesi ;-)

henrik kirjoitti...

Luin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #45 jaksoon. Olen antanutkaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen kirjoitukseen.

Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
http://blogit.yle.fi/node/2443

henrik kirjoitti...

Vielä virallisten tiedotteiden ohi kerrottakoon että minä en ole onneksi joutunut minkään kovinkaan ihmeellisen syrjinnän, sorsinnan tai muuten ikävän käytöksen kohteeksi näistä syistä, vaikka kysyttäessä myönnänkin ihan suoraan oman aseksuaalisuuteni. En nosta aiheeksi ellei kysytä suoraan, koska kaikenlainen liputtaminen on raivostuttavaa, mutta en näe mitään syytä mokomaa turhaan peitelläkkään.

Ehkä syy miksi minua ei ole sorsittu tai syrjitty on se etten pahemmin ole ollut tilanteissa jossa tällaista pääsisi tapahtumaan, koska viihdyn lähinnä omissa oloissani, joten sosiaalisia tilanteita kertyy hyvin harvoin.

En tiedä oletko tietoinen tai edes kiinnostunut, mutta löytyyhän meille koti internetissäkin:
http://www.asexuality.org/home/