Isänpäivä. Kokoonnuttiin, kuten joka vuosi, vanhempieni luo isää onnittelemaan. Vielä äiti jaksoi valmistaa kaikille aterian, vaikka onkin jo huonossa kunnossa. Ruuanlaitto on aina ollut hänelle mieluinen tapa pitää meistä huolta ja osoittaa rakkauttaan.
Nuorena usein toivoin, että vanhemmat eroaisivat. Oli niin raskasta ja raastavaa kuunnella ainaisia riitoja, isän uhkailevaa, alistavaa, halventavaa puhetta äidille ja pelätä hänen järjettömiä raivonpurkauksiaan..
Meille lapsille isä aina koetti olla hyvä ja useimmiten siinä onnistuikin. Loukatessaan äitiä hän kuitenkin tahtomattaankin loukkasi myös meitä lapsia. Niistä turvattomista ajoista jäi kai jokin parantumaton vamma meidän molempien tyttärien sieluun.
Viha ja katkeruus suli minun sisältäni säälin kautta anteeksiantavaksi rakkaudeksi isää kohtaan jo kauan sitten, mutta miehiin en erityisemmin luota. Pidän jotenkin vaistomaisesti heitä heikompana sukupuolena ja lupasin itselleni kauan sitten, että koskaan en anna kohdella itseäni, enkä ketään lähelläni, kuten isä kohteli äitiä. Sen lupauksen pitämiseksi olen joutunut useasti elämässä taistelemaan.
Oma mieheni on erilainen aivan kaikessa. Hänen avullaan olen oppinut, että parisuhde voi olla levon ja turvallisuuden, eikä ainaisen suorittamisen paikka. Toistaiseksi meillä on hyvä yhdessä..On ollut jo yli 20 vuotta.
Nuorena usein toivoin, että vanhemmat eroaisivat. Oli niin raskasta ja raastavaa kuunnella ainaisia riitoja, isän uhkailevaa, alistavaa, halventavaa puhetta äidille ja pelätä hänen järjettömiä raivonpurkauksiaan..
Meille lapsille isä aina koetti olla hyvä ja useimmiten siinä onnistuikin. Loukatessaan äitiä hän kuitenkin tahtomattaankin loukkasi myös meitä lapsia. Niistä turvattomista ajoista jäi kai jokin parantumaton vamma meidän molempien tyttärien sieluun.
Viha ja katkeruus suli minun sisältäni säälin kautta anteeksiantavaksi rakkaudeksi isää kohtaan jo kauan sitten, mutta miehiin en erityisemmin luota. Pidän jotenkin vaistomaisesti heitä heikompana sukupuolena ja lupasin itselleni kauan sitten, että koskaan en anna kohdella itseäni, enkä ketään lähelläni, kuten isä kohteli äitiä. Sen lupauksen pitämiseksi olen joutunut useasti elämässä taistelemaan.
Oma mieheni on erilainen aivan kaikessa. Hänen avullaan olen oppinut, että parisuhde voi olla levon ja turvallisuuden, eikä ainaisen suorittamisen paikka. Toistaiseksi meillä on hyvä yhdessä..On ollut jo yli 20 vuotta.
Monien vaikeiden vaiheiden jälkeen myös isä ja äiti ovat edelleen yhdessä. Molemmat ovat rakkaita. Olen heistä kiitollinen. He tekivät, ja tekevät edelleen, lastensa puolesta parhaansa. Kunpa osaisin antaa edes jotain hyvää takaisinpäin.
2 kommenttia:
KUulostaa samanlaiselta vanhempien suhteelta mitä omilla vanhemmillani. Tosin meillä ei lapsia kohtaan isä yrittänyt olla erityisen hyvä.
Sitä jotenkin oletti kotoa saadun esimerkin perusteella, että parisuhteeseen kuuluu kireät välit, jatkuva riitely, kylmä ilmapiiri ynnä muu "mukava", mutta nykyisessä suhteessani olenkin todennut että ilmesesti myös riidattomasti voi elää :O
Se onkin niin surullista, että lapsena ihminen kuvittelee elävänsä ainoassa mahdollisessa maailmassa. Jotkut joutuvat pysymään siinä luulossa koko ikänsä. onneksi muutosta parempaan voi tapahtua ja ainakin meitä on miesten suhteen lykästänyt ;-)
Lähetä kommentti