Tänään kolahti laatikkoon jo kevään ensimmäinen siemenluettelo. Olisivat nyt odottaneet muutaman päivän. Tammikuu paukkupakkasineen ja pimeine iltoineen on tietenkin loistava ajankohta kasvatella puutarhaunelmia, kun voimiaan ei vielä tarvitse koetella lapion varressa, eikä taistella rikkaruohoja vastaan. Nyt täytyy kuitenkin piilottaa tuo esite kauniine kuvineen kirjoituspöydän laatikkoon odottelemaan vähintäänkin vuoden vaihtumista. Muuten menee pasmat sekaisin.
Uuteen itse laatimaani harjoitusohjelmaanhan kuuluu eläminen täydemmin tässä hetkessä. Nyt pitäisi siis osata nauttia niistä asioista, jotka kuuluvat vuoden vaihteeseen ja uuden vuoden juhlintaan.
Meillä se tarkoittaa ainakin siivousta (taas vaihteeksi. Yäk). Illalla tulee vieraita ja jouluksi tehty siivo on ehtinyt ränsistyä. Kuumetta on ollut jo neljä päivää ja kurkku kipeä. Nyt on pakko ottaa särkylääkettä, vaikka se väsyttää tolkuttomasti. Tässä talossa ei enää nykyään usein vieraita nähdä. Toivoisin osaavani tehdä heidän olonsa viihtyisäksi.
On silti mukavaa tietää, että tuolla laatikon uumenissa se odottelee: lupaus tulevasta keväästä. Itse en enää paljon jaksa kasvattaa ja kunnolla hoitaa. Onneksi sisko on juuri saanut elämänsä ensimmäisen ikioman puutarhan. Hänen kanssaan yhdessä tutkimme luetteloita ja tilaamme siemeniä, joista osa muuten menisi hukkaan.
Ensin pauke ja räiske. Tervetuloa uusi vuosi. Sitten kasvavaa valoa ja lämpöä odottelemaan. Pistäisinköhän tänään vähän ituja kasvamaan..
Uuteen itse laatimaani harjoitusohjelmaanhan kuuluu eläminen täydemmin tässä hetkessä. Nyt pitäisi siis osata nauttia niistä asioista, jotka kuuluvat vuoden vaihteeseen ja uuden vuoden juhlintaan.
Meillä se tarkoittaa ainakin siivousta (taas vaihteeksi. Yäk). Illalla tulee vieraita ja jouluksi tehty siivo on ehtinyt ränsistyä. Kuumetta on ollut jo neljä päivää ja kurkku kipeä. Nyt on pakko ottaa särkylääkettä, vaikka se väsyttää tolkuttomasti. Tässä talossa ei enää nykyään usein vieraita nähdä. Toivoisin osaavani tehdä heidän olonsa viihtyisäksi.
On silti mukavaa tietää, että tuolla laatikon uumenissa se odottelee: lupaus tulevasta keväästä. Itse en enää paljon jaksa kasvattaa ja kunnolla hoitaa. Onneksi sisko on juuri saanut elämänsä ensimmäisen ikioman puutarhan. Hänen kanssaan yhdessä tutkimme luetteloita ja tilaamme siemeniä, joista osa muuten menisi hukkaan.
Ensin pauke ja räiske. Tervetuloa uusi vuosi. Sitten kasvavaa valoa ja lämpöä odottelemaan. Pistäisinköhän tänään vähän ituja kasvamaan..
1 kommentti:
Ihan oon nyt pikkuisen kateellinen. Ihan tosi vähän.
Lähetä kommentti