Todellisuudella on kuulemma monta tapaa vääristyä. Kuka määrittelee mikä on totta? Edes värit eivät näyttäydy ihmisille samanlaisina. Aivomme pistävät omiaan. Jokaiseen tulkintaan vaikuttaa aistimusta vastaanottavien solujen lisäksi muun muassa yksilön elämän aikana rakentuneet hermoyhteydet, henkilökohtaiset kokemukset, tulkinnat, mieltymykset ja senhetkinen tunnetila.
Minä en osaa valokuvata. Tunnen kamerastani tasan kolme toimintoa: laukaisun, selauksen ja tietokoneelle latauksen. Toisten ottamia, taidokkaita, käsiteltyjä otoksia katsoessa tunnen ihailua ja häivähdyksen kateutta. Voisinpa minäkin nähdä maailman noin. Osaisinpa tulkita ärsykkeitä toisin ja havaita ennemminkin kaiken kauniin sen sijaan, että todellisuuteni näyttää usein niin haalealta, värittömältä ja kalsealta tai synkältä. Jossain on valo, mutta sen edessä on esteenä oma pimeyteni...
4 kommenttia:
Ai et osaa vai????
Ei nuo kuvat minun ottamia ole vaan mun miehen . Minä tähtäilen vaan liikkumattomiin ja säteilemättömiin kohteisiin, kuten nukkuviin kissoihin;-)
Digikamera aikana ei tarvii muuta kuvauksesta osatakkaan. Räpsit vain valitsemastasi kohteesta vaikka 50 kuvaa eri kulmista eri korkeudelta eri suunnista. Joukosta löytyy varmasti se yksi hyvä kuva. Eikun räpsimään vaan, kuvan ihailijoille ei tarvii sanoa että juu yksi sadasta onnistui. Vaatimattomasti vain jotta joo ihan kiva otos sattui.
Joo tuota edellämainittua menetelmää minäkin käytän.
Lähetä kommentti