keskiviikko 28. tammikuuta 2009

Itkuväsyoksetus

Pitäis pakata tavaroita. Ei nyt vielä muuttolaatikoita sentään, mutta ylimääräisiä romppeita kirpputorille. Naapurintäti lupasi viedä huomenna mennessään. Pitävät seurakuntatalolla viikonloppuna kirpparin Yhteisvastuukeräyksen edistämiseksi.

Maha niin kipeä että kumartelu on vaikeaa. Tuntuu kuin sisuskalut olisivat vereslihalla ja pienikin paine tai taivutus sattuu ja oksettaa. Itkukin taas väijyy luomien takana ja kuristaa kurkkua, enkä edes tiedä tarkasti miksi.

Eihän tässä nyt maailmanloppua odotella, eikä muutos välttämättä tapahdu edes huonompaan suuntaan, mikäli ylipäätään tapahtuu. Ei päätöstä uuteen virkaan valinnasta ja muutosta ole vielä edes tehty.

Eilen mies sai tietää suuresta, vanhasta talosta, jonka voisimme saada edullisesti ostaa. Vielä emme ole sitä nähneet, mutta se kuulostaa juuri sellaiselta, josta aina nuorena haaveilin - ennenkuin tämän pienenkin mökin siivoaminen ja kunnossa pitäminen alkoi tuntua ylivoimaiselta.

Kunpa voisinkin ratsastaa auringonlaskuun, liueta lätäköksi lattialle tai posahtaa kaasuna ilmaan, kadota vain siististi jäljettömiin ja jättää muut selvittämään kaikki elämäni sotkut. Nyt ei jaksaisi ...edes hengittää.

2 kommenttia:

BamiellaJ kirjoitti...

(((( Millan )))) TSEMPPIÄ ja sympatiaa! Juo muki lämmintä camomillateetä, jospa se rauhoittaisi ja helpottaisi oloasi. Lähetän myötätunnon hitusia tulemaan sinnepäin.

Millan kirjoitti...

Kamomillatee on hyvää. Kiitos lohduttavista sanoista, Bamiella.