Aina se on minua askarruttanut. Mikä puoli ihmisessä on sukupuoli? Onko se sisäpuoli, eli biologia, kromosomit, hormonitoiminta, elimet sun muut lihalliset ilmiöt, vai tuottaako sen ulkopuoli: ihmisen käytös, pukeutuminen ja opitut kultturiset tavat? Kumpi sukupuolessa on käytännön kannalta oleellisempaa yläpuoli vai alapuoli, siis se, mitä tapahtuu pään sisällä vai Henrikinkin karttelema toiminta navan ja polvien välillä?
Englannin kielessä on osuvasti kaksi sukupuoleen viittavaa sanaa. Toinen on sex, jolla tarkoitetaan nimenomaan biologista sukupuolta. Gender -sanaa puolestaan käytetään puhuttaessa niistä monista ajan ja historian myötä muovautuvista asioista, jotka kulttuurissa omaksutaan osaksi sukupuolen mukaista käytöstä.
Nuorena olin idealisti ja halusin nähdä maailman yksinkertaisempana. Kuvittelin, että miehet ja naiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia, että yhteistä on enemmän kuin erilaista ja siksi toista on mahdollista ymmärtää, kunhan machoilun tai naisellisen keikistelyn suojakilvet lasketaan.
Nykyään olen eri mieltä. Kyllä me olemme erilaisia. Vieläkään en usko kromosomien, evoluution ja hormonitoiminnan määräävän kohtaloamme miehinä ja naisina. Oikeastaan en edes usko jyrkkään sukupuolen kaksijakoisuuteen. Naiset ovat keskenään erilaisempia kuin keskimääräiset miehet ja naiset. Sitäpaitsi se, millainen keskimääräinen mies tai nainen on, vaihtelee merkittävästi eri kulttuureissa. Suomessa huomattavaa muutosta sukupuolirooleissa on ehtinyt tapahtua jo meikäläisenkin elinaikana. Kaikissa kulttuureissa tietääkseni miehet ja naiset joka tapauksessa ovat erilaisia, mutta mikä merkitys näille eroille annetaan, on mielestäni olennaisempi juttu.
Tärkeätä sekä tässä sukupuolikysymyksessä että muussakin ihmisenä elämisessä on mielestäni juuri erojen hyväksyminen, kunnioittaminen ja parhaassa tapauksessa niistä nauttiminen. Ihmistä ei pitäisi arvottaa sen mukaan, miten hän vastaa ulkoapäin asetettuihin odotuksiin (onko naisella sopivat muodot ja lempeä luonne tai miehellä voimaa ja kulloinkin kulttuurissa edellytettyjä muita ominaisuuksia). Minulle ihminen on kiinnostava yksilönä, ei pääasiassa sukupuolensa edustajana. Ihmisellä on itseisarvo, ei pelkkä välinearvo.
Jouko Tyyri on sanonut jotakuinkin näin: " Todella viehättävät naiset eivät pakota minua kaiken aikaa muistamaan, että olen heistä kiinnostunut siksi, että olen mies." Arvostan häntä sen perusteella suuresti.
Englannin kielessä on osuvasti kaksi sukupuoleen viittavaa sanaa. Toinen on sex, jolla tarkoitetaan nimenomaan biologista sukupuolta. Gender -sanaa puolestaan käytetään puhuttaessa niistä monista ajan ja historian myötä muovautuvista asioista, jotka kulttuurissa omaksutaan osaksi sukupuolen mukaista käytöstä.
Nuorena olin idealisti ja halusin nähdä maailman yksinkertaisempana. Kuvittelin, että miehet ja naiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia, että yhteistä on enemmän kuin erilaista ja siksi toista on mahdollista ymmärtää, kunhan machoilun tai naisellisen keikistelyn suojakilvet lasketaan.
Nykyään olen eri mieltä. Kyllä me olemme erilaisia. Vieläkään en usko kromosomien, evoluution ja hormonitoiminnan määräävän kohtaloamme miehinä ja naisina. Oikeastaan en edes usko jyrkkään sukupuolen kaksijakoisuuteen. Naiset ovat keskenään erilaisempia kuin keskimääräiset miehet ja naiset. Sitäpaitsi se, millainen keskimääräinen mies tai nainen on, vaihtelee merkittävästi eri kulttuureissa. Suomessa huomattavaa muutosta sukupuolirooleissa on ehtinyt tapahtua jo meikäläisenkin elinaikana. Kaikissa kulttuureissa tietääkseni miehet ja naiset joka tapauksessa ovat erilaisia, mutta mikä merkitys näille eroille annetaan, on mielestäni olennaisempi juttu.
Tärkeätä sekä tässä sukupuolikysymyksessä että muussakin ihmisenä elämisessä on mielestäni juuri erojen hyväksyminen, kunnioittaminen ja parhaassa tapauksessa niistä nauttiminen. Ihmistä ei pitäisi arvottaa sen mukaan, miten hän vastaa ulkoapäin asetettuihin odotuksiin (onko naisella sopivat muodot ja lempeä luonne tai miehellä voimaa ja kulloinkin kulttuurissa edellytettyjä muita ominaisuuksia). Minulle ihminen on kiinnostava yksilönä, ei pääasiassa sukupuolensa edustajana. Ihmisellä on itseisarvo, ei pelkkä välinearvo.
Jouko Tyyri on sanonut jotakuinkin näin: " Todella viehättävät naiset eivät pakota minua kaiken aikaa muistamaan, että olen heistä kiinnostunut siksi, että olen mies." Arvostan häntä sen perusteella suuresti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti