lauantai 11. huhtikuuta 2009

Outoa valoa

Ihanasti aurinkoinen pääsiäislauantai. Leikkasin omenapuut. Villiminttukissa kulki mukana arvioimassa työn laadun. Ystävätär kävi vierailulla, entinen oppilas aikuislukiosta. Joskus hyvät asiat ilmaantuvat elämään ihan ansiotta ja pyytämättä.

Trullit kulkevat näillä seuduilla pääsiäislauantaina. Nyt ei käynyt yhtään. Eivät taida nykylapset enää vaivautua karkin tähden. Lienee herkkuja tarjolla useammin kuin meikäläisen lapsuudessa. Olisin silti toivonut edes yhden pienen. Olin varautunut isolla pussillisella suklaamunia.

Manantaina 19.20 tulee taas tv kakkoselta yksi lempielokuvistani nimeltään Pieni pyhiinvaellus. Odotan sitä kolmannenkin katsomiskerran jälkeen.

Pian syttyy kylän yhteinen pääsiäskokko. Mies pyysi mukaan katsomaan, mutta enpä taida jaksaa lähteä. Toisaalta tekisi mieli, mutta nyt ei voimat riitä sen paremmin small talkiin naapureiden kanssa kuin parin kilometrin kävelyyn.

Siitä huolimatta olo on onnellinen. Illan hämärtyessä saatan taapertaa takapihalle nuuhkimaan tuulenkuljettamaa savun tuoksua ja kuulostelemaan kevättä. Unkarinsyreenissä lauloi tänään mustarastas ja kurjet huutelevat vastapäisellä pellolla.Minusta tämä on vuoden paras aika.

5 kommenttia:

Arjaanneli kirjoitti...

Se on muuten hyvä elokuva!
Hassua, mutta se minun koirani oli ihan viralliselta nimeltään Villiminttu! Saimme ne nimet ennenkuin näimme pentuja, ja sanoin että se se on. Kun menimme katsomaan niitä ensimmäistä kertaa, Minttu tuli eksäni jalkojen väliin istumaan, ja jäi siihen. Sekin oli päättänyt tulla meille:)
Täällä ei pörrää kuin nuo paikallisen "Kyöpelinvuoren" kantapeikot kun kävin Ärrällä...

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Pidä lippu korkealla. Kaikkea mahdollista kannustusta sinulle. Ole vahva, kyllä se tästä lähtee.

Anonyymi kirjoitti...

Mukavaa Pääsiäisen jatkoa sinne teille, täällä jäi trullitteleminen puolitiehen kun neitokainen muisti liian myöhään lähteä ulos ja ketään ei enää avannut ovea :( pienoinen pettymys tytölle mutta ei voi mitään! Kevätterveisiä! -Annika-

Millan kirjoitti...

Voi, kyllä sitä Minttua on varmasti niin pitkän kaveruuden jälkeen kova ikävä. Meiltäkin on hiljattain kuollut kaksi koiraa. toinen oli 15 ja toinen jo 17 v. Ikävä on kova, vaikka uudet karvatit lohduttaakin.

Kiitos kannustuksesta, Äijänkäppyrä :-)

Olipas kurja juttu se pikkutrullin nihkeä vastaantotto, Annika. Olikohan naapureilta jo karkit loppu. Jotkut trullit ovat kyllä mielestäni tolkuttoman aikaisin liikkeellä, kun kolkuttelevat ovella jo aamukaffeen aikaan.

Äijä kirjoitti...

Laitoinpa sen nauhoitukseen. Katselen, kunhan kerkiän.