Ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen Villiminttukissa tuli yöksi sisälle nukkumaan. Aamulla lätäköt olivat jäässä ja auton ikkunat niin kuurassa, että hoksasin olla kiitollinen, kun ei tarvinnut ryhtyä niitä työhönlähtöä varten auki raaputtelemaan. Miehen puolesta pelottaa. Hänen autossaan on kesärenkaat ja työmatkaa kertyy päivittäin yli 60 km + ajelu viikonlopuksi kotiin. Nämä pakkaset tulivat taas pitkän lämpimän jakson jälkeen yllättäen.
Yritin pakkailla muutama päivä sitten kuivumaan kerättyjä kukansiemeniä pusseihin, mutta Muskakisu oli hieman liian avulias. Siemenet menivät sekaisin. Luultavasti kaikkiin muihin pusseihin roiskahti sekaan muutamia pioniunikon siemeniä, koska niiden siemenkodat olivat kisun mielestä vastustamattomia ja unikonsiemeniä satoi ympäri olohuonetta aimo annos, kun se nappasi yhden sellaisen lelukseen.
Melkoista roiskimista ja lipsahtelua tuntuu olevan tämä meikäläisten elämä muutenkin - edelleen. Suunnitelmat menevät uusiksi lähes päivittäin, kun asiat eivät ole itsestä kiinni, vaan koko ajan pitää ottaa huomioon monien muiden aikataulut.
No, tällaista se remontin teko on kuulemma joillaki muillakin ja todennäköisesti ihan normaali perhe-elämäkin monilla. Itse vaan olen päässyt pitkään niin helpolla, kun ei ole tarvinnut sopeutua muuhun kuin oman laumansa tarpeisiin. Ymmärrän toki, että joustavuutta nykymaailmassa tarvitaan. Vaan missä menee joustavuuden ja täydellisen holtittomuuden raja? Milloin kokonaiskuva ja suunnitelmallisuus tyystin katoaa ja tilalle astuu nopea, vaistonvarainen reagointi, joka voi johtaa kalliisiin virheliikkeisiin?
Yritin pakkailla muutama päivä sitten kuivumaan kerättyjä kukansiemeniä pusseihin, mutta Muskakisu oli hieman liian avulias. Siemenet menivät sekaisin. Luultavasti kaikkiin muihin pusseihin roiskahti sekaan muutamia pioniunikon siemeniä, koska niiden siemenkodat olivat kisun mielestä vastustamattomia ja unikonsiemeniä satoi ympäri olohuonetta aimo annos, kun se nappasi yhden sellaisen lelukseen.
Melkoista roiskimista ja lipsahtelua tuntuu olevan tämä meikäläisten elämä muutenkin - edelleen. Suunnitelmat menevät uusiksi lähes päivittäin, kun asiat eivät ole itsestä kiinni, vaan koko ajan pitää ottaa huomioon monien muiden aikataulut.
No, tällaista se remontin teko on kuulemma joillaki muillakin ja todennäköisesti ihan normaali perhe-elämäkin monilla. Itse vaan olen päässyt pitkään niin helpolla, kun ei ole tarvinnut sopeutua muuhun kuin oman laumansa tarpeisiin. Ymmärrän toki, että joustavuutta nykymaailmassa tarvitaan. Vaan missä menee joustavuuden ja täydellisen holtittomuuden raja? Milloin kokonaiskuva ja suunnitelmallisuus tyystin katoaa ja tilalle astuu nopea, vaistonvarainen reagointi, joka voi johtaa kalliisiin virheliikkeisiin?
5 kommenttia:
Kyökkifilosofia on
sitä aidointa...
siinä on se elämän
maku ja haju ja tunto:)!
Remontointiin liittyen, oletteko katsoneet Tv1:ltä ohjelmaa nimeltä Perinnemestari? Näkyy Areenastakin. Siinä on usein käsittelyn aiheena juttua vanhoista hirsitaloista, vanhan entisöintiä tms sellaisia kadotettuja asioita nykyisen uuden suosimisen maailmassa.
:-D, Herne
Juu, Janne. Innokkaasti sitä aina torstaisin tuijotellaan ja paljon ihan konkreettisia vinkkejäkin on siitä saatu. Hyvin tehty, leppoisan asiallinen ohjelma minusta :)
"Talvi yllätti autoilijat".. vaikka se tulee joka vuosi.
Toivottavasti siellä menee työmatkat mukavasti, ettei tarvi pelätä! :)
Kiitos, quu. Sitä minäkin toivon. On se niin hassua, että se talvi muka joka vuosi yllättää, vaikka tähän mennessä se on aina tullut :-)
Lähetä kommentti