perjantai 2. lokakuuta 2009

Hiljaisuus on ylellisyyttä

Olen asunut Helsingissä ja parissa muussa kohtalaisen kokoisessa kaupungissa, viimeiset vuodet kuitenkin maalla, taajaman ulkopuolella.

Täällä on meteliä ainoastaan keväisin ja syksyisin, kun traktorit ja viljankuivurit pörräävät pelloilta ruokaa ja linnut mekastavat joko poikastenkasvatuspuuhissa tai tekevät lähtöä etelään. Joskus toki naapurin sällit innostuvat moottoriurheilemaan epämääräisinä vuorokaudenaikoina ja se ketuttaa, mutta eipä sitäkään ole viime aikoina vaivaksi asti sattunut.

Tänään kun koiramme jostain syystä haukkuivat aitauksessaan tavallista enemmän, hain ne äkkiä sisälle ja huomasin miten upea ja yhä harvinaisemmaksi käyvä ylellisyys hiljaisuus on. Nautin siitä itse ja haluan suoda siihen mahdollisuuden myös naapureille. Miten hienoa onkaan saada asua maassa, jossa on vielä tilaa, suhteellisen puhdasta luontoa ja tätä hiljaisuutta, jota aivan liian helposti tulee näillä seuduilla pidettyä itsestäänselvyytenä.

4 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Onneksi maailmasta loppuu öljy ja koneet vaikenevat. Tosin saattaa tulla vähän nälkäkin...

Millan kirjoitti...

Juu, se on se kehnompi puoli, Isopeikko :-)

Mk kirjoitti...

Kyllä, se on ylellistä!
Niinkuin puhdas ja raikas ilmakin.

Leen@ kirjoitti...

Meillä oli belgialaisia vieraita ja heille sykähdyttävintä oli istuminen metsässä seuranamme tulen rätinä ja kaempaa puron pieni solina. Oli talvi ja siltä laavulta he eivät olisi lähteneet. Tämä hiljaisuus, he sanoivat kerta toisensa jälkeen ja vaikenivat. Varastoivat mukaansa sinne ihmisten keskelle.