Kaikki mukulooren kans huseeranneet tiätää, jotta non harvas sellaaset kakarat, jokka nykyään komentelemalla totteloo. Sellaasia on pitäny jonku lujaa piänenä peljätellä ja sittekki saattaa olla, jotta non vaan erespäin olovinansa sellaasia herranterttuja ja maalimalla sitte päästelevät höyryt pihalle kaikellaasen pahanteon muaros.
Neuvottelu ja vaihtoehtojen tarjuaminen pelaa piänten kakaraanki kans piremmän päälle paremmin. Vaikkei siinä oikiasti niin kauhian isua erua olis, pujetetaanko mukula tänään viheriään vai ehtakeltaasenvöhöriääsehen paitahan, sille tuloo hyvä miäli, ku se saa itte päättää. Vähä niinku solis jo isoo poika tai flikka ja oman elämän kahvas kiinni. Niitä päätöksiä tekemällä se siinä samalla oppii vähä sitä, jotta kaikilla ratkaasuulla on seurauksensa ja valintoja tarttoo teherä, kun ei kaikkia voi kumminkaan yhyrellä kertaa saara.
Tyäpaikoolla aikuusekki viihtyy kuulemma paremmin, kun niillon lupa vähä omahan mallihin tyyrätä sitä, kuinka ne hommiansa hoiteloo. Vaikkolis kiirus ja kauhiasti töitäki, omista aikatauluusta ja työtavoosta päättäminen antaa tilaa hengittää ja hiukka löysentää sitä vannetta, joka knupin ympärillä kiristelöö.
Ei soo kellekkää kivaa, jos viärähän ku kuariämpäriä, eikä omis asioos oo mitään sanavvaltaa. Siinä voi pian paskasangan kripa katketa ittekultaki.
Pitkäaikaassairahia, vanhuksia ja vammautunehiaki on haastateltu ja ne sanoo sitä samaa: ittenääsyyren menettäminen on monelle kova paikka. Son melekeen isoompi mures ku ne itte kivut ja krempat, jokka siitä taurista tai vammasta tuloo. On surkiaa joutua luapumahan ittelle tärkeestä asioosta ja päätyä arkipäivääsis askarehiski toisten avun varahan.
Mullon nyt turhan kauvvan tämä ittellisyys menny alahappäin ku lehemän häntä. On vähä niinku istuus rattahilla iliman jarrua ja ohojaksia. Jos ei noo johonaki korkeemmas käres niin ojahan mennähän ennen pitkää niin, jotta kössähtää. Siihen asti pitää vissihin vaan istua kyyris ja pirellä voimaansa mukaan lairoosta kiinni, vaikka mennähän niin, jotta pää täräjää.
Neuvottelu ja vaihtoehtojen tarjuaminen pelaa piänten kakaraanki kans piremmän päälle paremmin. Vaikkei siinä oikiasti niin kauhian isua erua olis, pujetetaanko mukula tänään viheriään vai ehtakeltaasenvöhöriääsehen paitahan, sille tuloo hyvä miäli, ku se saa itte päättää. Vähä niinku solis jo isoo poika tai flikka ja oman elämän kahvas kiinni. Niitä päätöksiä tekemällä se siinä samalla oppii vähä sitä, jotta kaikilla ratkaasuulla on seurauksensa ja valintoja tarttoo teherä, kun ei kaikkia voi kumminkaan yhyrellä kertaa saara.
Tyäpaikoolla aikuusekki viihtyy kuulemma paremmin, kun niillon lupa vähä omahan mallihin tyyrätä sitä, kuinka ne hommiansa hoiteloo. Vaikkolis kiirus ja kauhiasti töitäki, omista aikatauluusta ja työtavoosta päättäminen antaa tilaa hengittää ja hiukka löysentää sitä vannetta, joka knupin ympärillä kiristelöö.
Ei soo kellekkää kivaa, jos viärähän ku kuariämpäriä, eikä omis asioos oo mitään sanavvaltaa. Siinä voi pian paskasangan kripa katketa ittekultaki.
Pitkäaikaassairahia, vanhuksia ja vammautunehiaki on haastateltu ja ne sanoo sitä samaa: ittenääsyyren menettäminen on monelle kova paikka. Son melekeen isoompi mures ku ne itte kivut ja krempat, jokka siitä taurista tai vammasta tuloo. On surkiaa joutua luapumahan ittelle tärkeestä asioosta ja päätyä arkipäivääsis askarehiski toisten avun varahan.
Mullon nyt turhan kauvvan tämä ittellisyys menny alahappäin ku lehemän häntä. On vähä niinku istuus rattahilla iliman jarrua ja ohojaksia. Jos ei noo johonaki korkeemmas käres niin ojahan mennähän ennen pitkää niin, jotta kössähtää. Siihen asti pitää vissihin vaan istua kyyris ja pirellä voimaansa mukaan lairoosta kiinni, vaikka mennähän niin, jotta pää täräjää.
2 kommenttia:
Peikko luuloo kans. Piretähän vaan kiinni niin on onni omas käres.
Olipahan vaan järkiasiaa teikäläiseltä! Kaiken oppimisen ja tekemisen pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen. Niin kotona, koulussa kuin työpaikoissakin pitäisi muistaa se, että ihmiset ovat erilaisia. Toiset tekevät asioita hitaammin ja toiset nopeammin. Asioita tykätään myös tehdä erijärjestyksessä tai jollakin tavalla erilailla. Pääasiahan on se, että hommat tulee tehdyksi - jos ne nimittäin on edes tärkeitä tehdä.
Minua vietiin (=annoin viedä) kuin pässiä narussa vuosikaudet. Alistuin kohtalooni niin työpaikallani kuin vapaa-ajallaniki (narsistin kelkassa). Ojaanhan sitä mentiin. Pohjalle mentiin hitaasti, mutta varmasti. Nousu olikin jo hitaampi juttu enkä siitä yksin selvinnyt.
Että sellasta vaan, että....
Oma itsenäisyys on säilytettävä vaikka mitä tapahtuisi! Ellei sitä säilytä niin hullusti käy. Näin on näppylät!
Lähetä kommentti