Elämänhallinta on käsite, jota en saa suuhuni sopimaan, vaikka kuinka tukkisin. Aivan yhtä perustellusti voisi mielestäni spekuloida tulivuorenhallinnalla, säiden hallinnalla tai syntymän ja kuoleman hallinnalla.
Ihmisellä kai vaan on jokin perustavaa laatua oleva pyrkimys hallinnan illuusioon. Sitä pönkittämään sitten rakennellaan teknologiaa ja teorioita, kunnes joku (joskus näennäisesti hyvinkin pieni) seikka ohimennen raottaa valheen verhoa ja muistuttaa, että kyllä tämä homma on hallinnassa suunnilleen yhtä hyvin kuin pierulla pyörremyrskyssä. Toiset vaan ovat parempia uskottelemaan itselleen asioita kuin toiset...
Joka tapauksessa arjen hallinta on mielestäni huomattavasti kohtuullisempi ilmaisu. Se viittaa pienempiin kokonaisuuksiin, käytännöllisempiin ja henkilökohtaisempiin haasteisiin, joihin yksi kerrallaan on mahdollista edes tarttua. Eri asia sitten on, mitä kukin ongelmilleen mahtaa. Ne kun tupppaavat olemaan kaikilla yksilöllisiä samoin kuin resurssit niiden hallintaankin.
Säästän teidät brutaaleilta yksityiskohdilta, jotka ovat tänä aamuna johdatelleet minut näihin mietteisiin, mutta voin mainita, että kokonaisuuteen liittyy epäluotettavia ihmisiä, lukuisia puhelinsoittoja, vatsavaivaisia koiria, kiinnijuuttuneet jarrut ja kuollut kärppä eteisen lattialla.
Ihmisellä kai vaan on jokin perustavaa laatua oleva pyrkimys hallinnan illuusioon. Sitä pönkittämään sitten rakennellaan teknologiaa ja teorioita, kunnes joku (joskus näennäisesti hyvinkin pieni) seikka ohimennen raottaa valheen verhoa ja muistuttaa, että kyllä tämä homma on hallinnassa suunnilleen yhtä hyvin kuin pierulla pyörremyrskyssä. Toiset vaan ovat parempia uskottelemaan itselleen asioita kuin toiset...
Joka tapauksessa arjen hallinta on mielestäni huomattavasti kohtuullisempi ilmaisu. Se viittaa pienempiin kokonaisuuksiin, käytännöllisempiin ja henkilökohtaisempiin haasteisiin, joihin yksi kerrallaan on mahdollista edes tarttua. Eri asia sitten on, mitä kukin ongelmilleen mahtaa. Ne kun tupppaavat olemaan kaikilla yksilöllisiä samoin kuin resurssit niiden hallintaankin.
Säästän teidät brutaaleilta yksityiskohdilta, jotka ovat tänä aamuna johdatelleet minut näihin mietteisiin, mutta voin mainita, että kokonaisuuteen liittyy epäluotettavia ihmisiä, lukuisia puhelinsoittoja, vatsavaivaisia koiria, kiinnijuuttuneet jarrut ja kuollut kärppä eteisen lattialla.
7 kommenttia:
Se on niin, että toisia miekin osaisin neuvoa, mutta omat asiat menevät miten menevät.
Yhtäkaikki, jonnekin ne menevät.
Mukavaa viikonloppua. =)
Kiitos samoin, Una :)
Kuollut kärppä eteisessä?! =D Hurjaa...
Ei kai elämää voikaan hallita mutta sen voi hallita, miten kaikkeen eteen tuppaavaan reagoi. "Elämänhallinta" tulee kai siis siitä kun on tunteet ja reaktiot hallussa. Sanoo ihminen joka kiihtyy vaikka mistä ja aika äkkiä...
Miun makuupussiin meni kerran kuolemaan kärppä. Pestiin sitä sitten niin monta kertaa, että kissa lakkasi haistattaessa sähisemästä.
Juu, tunteenhallintaa eli itsesäätelyn kehittämistä minäkin kannatan lämpimästi, mutta se onkin vähän eri juttu... ja vaikeaa myös minulle, Ofelia :)
Voi veljet, että minä nauroin, leoni, kun kuvittelin teidät sähisyttelemässä sillä makuupussilla kissaa:)
no ei ole tylsää sinunkaan elämäsi. halittu tahi ei.
mutta meilläpä on sisävessa!
ja pihagrilli. esittelen sen tuonnempana.
Hyvin olet vaihtanut tuon käsitteen todemmaksi, elämää ei tosiaankaan pysty hallitsemaan, arkea jonkin verran. Mutta sinun arkesi alkaa kuulostaa jo jonkun ekspressionistin absurdilta filmiltä. Toivottavasti pyrkimykset jonain toisina päivinätoteutuvat suotuisammin. Ainakin ilman kärppää.
Lähetä kommentti