Kitkaisesta alusta huolimatta päivästä kehkeytyi ihan siedettävä. Pitkin päivää ryöpsähti voimakkaita sadekuuroja, mutta aina välillä ehdin piipahtaa pihalla osoittelemassa hedelmäpuita kameralla. Iloinen yllätys on se, että Sinikka-luumu jaksoi tänäkin vuonna tehdä satoa, vaikka viime vuonna yhdestä ainokaisesta pikku puskasta tuli hedelmiä useampi ämpärillinen. Noita vanhemmilta saaatuja Valkeakuulaita kävi Muskakissakin ihmettelemässä. Harvoin ne täällä nelosvyöhykkeellä ihan noin suuriksi kasvavat.
Keltakaneli on syysomenoista suosikkini. Tänä vuonna ne näyttävät kypsyvän aikaisin. En ole vieläkään päässyt selvittämään, mitä lajikkeita mahtaa kasvaa siellä uuden kotimme puutarhassa. Vanhoilta ne puut ainakin näyttävät.
Keltakaneli on syysomenoista suosikkini. Tänä vuonna ne näyttävät kypsyvän aikaisin. En ole vieläkään päässyt selvittämään, mitä lajikkeita mahtaa kasvaa siellä uuden kotimme puutarhassa. Vanhoilta ne puut ainakin näyttävät.
5 kommenttia:
Syön harvoin kotimaisia omenoita, en pidä niiden happamasta mausta. Mutta keltakaneli ja punakaneli (onkohan oikea nimi?)ovat lemppareitani. Olipas isoja luumuja! Oletko pakannut jo tavaroitanne? Vanha omenapuu on kaunis, vaikka ei se tekisi yhtäkään hedelmää.
Minullakaan ei sisuskalut tahdo kestää happamia ruokia. Omppuja kuivailen paljon kasvikuivurilla semmoisiksi rapsakoiksi renkaiksi. Niin ne eivät ole edes yhtä kirpakoita ja säilyvät pitkään.
Joka paikka on täynnä muuttolaatikoita, mutta ne vuokralaiset kuulemma kuuraavat vieläkin siellä talossamme kissankakkoja lattiasta. Saa nähdä koska saadaan ruveta kuskaamaan tavaroita :)
Siellä on unikon kotakin. Sekin on hieno. Tää tykkää haistella omenia.
Miksi niillä vuokralaisilla on kissankakkaa lattialla?
Juu, Isopeikko. Tuoksu on minustakin melkein parempaa kuin maku :)
Sans se, Jussi. Ehkä sillä on jotain tekemistä sen kissapopulaation kanssa, joka siellä vilisteli.Se oi vaikuttava. Onhan noita meilläkin, mutta kakat pyritään sentään aika ajoin siivoamaan ja useimmin ne osuvat laatikkoon :)
Lähetä kommentti