tiistai 1. syyskuuta 2009

Todellisuus on elokuvaakin ihmeellisempää

Uskotteko, jos kerron, että kun mies ajoi 150 kilometriä muuttokuorman kanssa täältä uuteen kotiimme, perillä hänelle selvisi, etteivät edelliset asukkaat olletkaan saaneet tavaroitaan siirrettyä viereiseen taloon? (siitä huolimatta, että vuokrasopimus päättyi eilen ja uusi asunto on ollut heidän käytössään kohta kuukauden)

Uskotteko, jos kerron, että siitä samaisesta "viereisestä talosta" oli toisesta asunnosta asukas noin vain viime viikolla häipynyt ja lähettänyt asunnon omistajalle tekstiviestin, jonka sisältö oli suunnilleen : "Muutin pois. Pitäkää tavarat." Oli pakannut mukaan oleellisimmat. Kalusteet, astiat, suuri osa vaatteista ja melkoisesti siivottavaa oli jäänyt jälkeen.

Todellisuus on joskus elokuvaakin ihmeellisempää..

13 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Pakko tuo on uskoa. Yleensä kaikkein järkyttävimpiä, hurjimpia ja uskomattomimpia juttuja ei valitettavasti tarvitse keksiä.

Huokaus.

Susikairan akka kirjoitti...

OMG! :O Todellakin elokuvaa kummallisempaa!Ei kukaan käsikirjoittajakaan keksi mitään noin outoa! Missä mies ja tavarat on nyt?

Millan kirjoitti...

Niinpä, Susu :)

Pesiytyivät siskon perheen vaivoiksi naapuripaikkakunnalle, Susikairan Akka. Kaiken kukkuraksi miehellä on koira mukana ja se on nyt vaarassa joutua siskon kissojen iltapalaksi.No, onneksi on sentään noita avuliaita sukulaisia. Elämä on jännäää ;-)

isopeikko kirjoitti...

Sitä aina luulee että kaikki ovat yhtä vastuullisia kuin itse, kunnen tapaa jonkun joka on erilailla vastuullinen.

Millan kirjoitti...

Niinpä, Isopeikko. Onneksi mieheni ei ole ensi kertaa pappia kyydissä tässä erilailailla vastuullisten maailmassa, vaan tarjoutui lankomiehen kanssa auttamaan vuokralaisia kantamaan loput tavaransa naapuriin :)

vilukissi kirjoitti...

On se toisille helppoa, se elämä. Toki jos olis kortissa paljon virtaa ja uusi hamamsharja, niin voisi itsekin kokeilla tehdä samanlaiset temput! Olisi mitä isoona sitten muistella. Miehesi ilme oli varmaan sanoin kuvaamaton nähdessään ja tajutessaan tlanteen!

Jussi kirjoitti...

Juuri 15 tunnin työvuorosta kotiutuneena väsyneenä ja pahantuulisena ehdotan seuraavaa ratkaisua: raijatkaa talostanne toisten omaisuus pihalle ja tuikatkaa tuleen. Luulis tulevan kiirettä omaisuuden omistajille.

Millan kirjoitti...

Mies ei ihan pienistä häkelly, Vilukissi Onneksi se en ollut minä, joka olin paikallaän . Olisi voinut tulla vähän useammallekin sitä muisteltavaa ;-)

Noin pitkät työvuorot ei tee sulle hyvää, Jussi ;-)

Äijänkäppyrä kirjoitti...

En lue yhtään viestiä ennen kirjoitustani. Arvaan, että Suomesta on tullut mulkendaalien maa. Eurovaluuttako ihmiset kansaivälisti?
Kyrsii pikkuusen. Mun pitää vissihin lähtiä erityysmatkalle Suamehen. En oo koskaa tällänny talooni ovia lukkohon. Pitää ny vissihin mennä vasiten tekemähän se

liskonainen kirjoitti...

jestas!
uskomatonta. siis se että meille molemmille kävi muutossa samalla lailla. meillä vaan vuokraisäntä viivyttelee - vieläkin, vaikka jo kolmatta viikkoa asutaan.

josko sen vessa tällä viikolla...

Leen@ kirjoitti...

Tekisi mieli sanoa, ettei uskota, leikit vain ja naurat meidän kauhisteluillemme.

Mutta todellisuushan on elokuvaa ihmeellisempää, leffat ovat vain heijastumia todellisuudesta. Elämän käsikirjoitus etenee vain joskus hurjaa vauhtia ja kurjin kääntein, ei lainkaan niin näyttävästi kuin elokuvissa. Eikä saa laittaa silmiä kiinni pahimmissa kohdissa...

Celia kirjoitti...

No jo on ihmisiä! Onneksi miehesi on venyvää sorttia ja tarjoutui muuttoavuksi. Niin minunkin mies teki, kun ostamamme talo ei tyhjentynyt määräaikaan mennessä. Myöhemmin pistimme talon myyntiin ja uudet asukkaat yrittivät tunkea tavaroineen sisään reippaasti ennen määräpäivää.

Millan kirjoitti...

On tässä suomalaisessa meiningissä minunkin mielestäni tapahtunut viime vuosikymmeninä iso muutos, Äijänkäppyrä. Ei ole ovet lukossa meillä vieläkään,kun ei ole haluttu luopua vanhasta maalaishengestä, mutta pitäisi olla.Sen verran ikäviä on tällä kylälläkin viime aikoina sattunut..

Vai semmoista teilläkin, liskonainen. On niin ikävää jos joutuu menettämään kokonaan luottamuksensa ihmisiin..

Heh, Leena :) Kyllä minä taidan joskus sitä silmien sulkemistakin harrastaa, mutta sitten kriisit jäävät ikävästi jonkun toisen selvitettäväksi..

Kappas vain, Celia, että teilläkin. Taitaa olla yleisempään kuin olisin uskonutkaan.

Sisko juuri soitti ja kertoi käyneensä mieheni kanssa kantamassa tavarat sinne talomme olohuoneesseen. Vuokralaisten muutto oli kuulemma edelleen pahasti vaiheessa, vaikka mies jo eilen kantoi talosta muun muassa heidän pianonsa... ja sotku oli kuulemma sellainen, ettei systeri ole koskaan meilläkään sellaista nähnyt;-) Nurkassa oli jopa paljaalla lattialla läjä kissankakkaa!

Taidan saada pian rentouttavan, hysteerisen naurukohtauksen;-)