maanantai 28. syyskuuta 2009

Lässähtänyt madonlakki


Tuommoinen lässähtänyt madonlakki nyyköttää yöpakkasten jäljiltä pihatien varressa. Pari päivää sitten se vielä törötti reippaana ja olisi saattanut joutua pannulle, ellei sattuisi kasvamaan ajotien vieressä.

Nyt sen asennossa on jotain tuttua. Muutenkin tunnen sitä kohtaan empatiaa. Oma olotila on juuri tuommoinen, eikä toistaiseksi merkkejä paremmasta näy. Sisu on nyt mennyt Akalta kaulaan, kun verenvuodon lisäksi oksentelu on vienyt loputkin voimat. Vatsaa aristaa, liikkuminen on vaikeaa ja tuskanhikeä pukkaa.

Mies lähti aamulla taas toiselle paikkakunnalle töihin. Remonttia vasta aloitellaan, eikä tavaroita, elukoita ja Akkaa kannata kyörätä sinne työnteon keskelle jaloissa pyörimään.

Kun kroppa lysähtää tuollaiseen ryhtiin, myös mielen maisema muuttuu. On vaikeaa iloita ja olla kiitollinen niistäkään asioista, jotka edelleen ovat hyvin ja kauniisti. Jos kaikki voimat kuluvat hengittämisen ja kipujen kestämiseen, ei ajatuksiinkaan ole helppoa löytää avaruutta, selkeyttä ja havaintojen terävyyttä.

Siksi pidänkin nyt bloggaamisesta pienen paussin. Palailen taas, kun jaksan tähyillä hieman omaa napaani kauemmaksi.

9 kommenttia:

Susikairan akka kirjoitti...

Hatun alle voimaannuttavia ajatuksia lähettelen! Puhalluksia, halauksia tai mitä hyvänsä joka auttaisi.

ii kirjoitti...

Parempaa vointia!

Leen@ kirjoitti...

Viisasta levähtää silloin kun keho sitä vaatii. Oloosi tietysti toivon paranemista! Toivottavasti vain muuttostressiä eikä mitään pahempaa. Älä nyt kuitenkaan pitkään noin rankoista oireista kärsi vaan käväisepä tohtorilla.

Arjaanneli kirjoitti...

Lässähtääneenä voi vapaasti mennä vaikka lepäämään petiin!
Jahka lässähtäminen lakkaa, voi taas jatkaa vaikka bloggausta!
Jos vaan itte tahtoo!

Janne kirjoitti...

Tsemppiä toivotan miekin.

BamiellaJ kirjoitti...

Voimia ja parempaa vointia toivotellen bamiella

Susanna Hietanen kirjoitti...

Jaksamista! Ja parempaa vointia...

Susanna

haisu kirjoitti...

Tauko on paikallaan aina kun siltä tuntuu. Voimauttavia ajatuksia sinne.

vilukissi kirjoitti...

Kipujen keskellä ei osaa todellakaan nauttia ympärillä olevista asioista. Ja sulla moni asia on niin keskenkin sen muuttonne takia, että sekin rassaa takaraivossa. Saatko tv:tä sänkysi viereen; ottaisit tahdottomasti kuvia ja juttuja vastaan ja vain makaisit. Pohjalla kun käy, niin sieltä on taas sitten se yksi suunta ja se on aina ylöspäin, vaikkei sitä välillä uskoisikaan. Mäki lähetän lämpöösiä ajatuksia ja mielessäni reikihoitoakin!