Nyt ei meillä ole enää kuin yksi lammas. Mies lähti viemään niille kuivaa leipää laitumelle ja tuli takaisin suruviestin kera. Merri oli kuollut ilmeisesti jo alkuviikosta. Läheskään joka päivä emme niitä laitumella ole käyneet katsomassa, koska vettäkin ovat saaneet juodakseen niityn läpi virtaavasta purosta.
Minä hoidin ne emonsa hylkäämät pikkukaritsat täysikasvuisiksi pullosta ruokkimalla. Ensimmäisenä kesänään ne kopsuttelivat monta kertaa sisälle taloon asti, jääkaapin viereen odottamaan, kun täytin niiden maitopullot.
Nyt on haikea olo. Monessakin mielessä yhden aikakauden loppu. Toivon vaan, ettei se joutunut kauan kärsimään ja olen kiitollinen, että se sai sentään elää pitkän ja turvallisen elämän.
Pippinkin on jo yli kymmenvuotias. En ole mistään löytänyt tietoa, kuinka kauan lampaat yleensä elävät. Maatalousoppilaitoksen karjatalousopettajakin vain nauroi, kun kysyin sitä häneltä. Piti kai typeränä, kun moinen edes kiinnostaa. Lampaathan ovat ruokaa. Kuinka kukaan ihminen niitä voisi rakastaa - muuta kuin korkeintaan lautasellaan..
10 kommenttia:
Voi surkeus!
Kymmenen vuotta suomenlampaalla on jo aika paljon, mutta ei kai mikään tavaton. Meillä kotikotona Joensuussa on ollut muutamia lempilampaita ja vanhin otus minkä muistan kuoli 15-vuotiaana. Nyt muutamaan vuoteen ei enää ole lampaita ollut, mutta ne muutamat mitä on ollut, ovat eläneet kaikki reilusti yli kymmenen vuotiaiksi. : )
No voi ei:(
Murheellista, kun lemmikistä aika jättää.
Iisi
Kylläpäs onkin surullinen viesti. Toivottavasti se on vain nukahtanut ikiuneen ilman kärsimyksiä.
En osaa sanoa yhtään enempää, lemmikistä luopuminen on aina raskasta ja ikävää.
Voi kun kurja :-(
Mutta ainakin lammas kuoli korkeassa iässä ja elämästä kylläänsä saaneena, kuten Raamatussa sanotaan niistä, jotka siirtyvät ajasta ikuisuuteen pitkän ja onnellisen elämän jälkeen.
Nuo ihanat veijarit ovat ihmiselle tärkeitä. Pahoittelen kokemaasi surua. Hyvinvointia sinne.
Pentti.
Voi että, olipahan täällä kurja uutinen odottamassa!
Mitenköhän yksin jäänyt kikkaraturkki pärjäilee, kun ei ole kaveria vierellä?
Ei sitä
edes halua ajatella,
kuinka surullista
se onkaan, kun
Kotieläin kuolee.
Hamsteria itkettiin
viimeksi, porukalla.
Se oli niin viisas
nappisilmä.
Sitä ennen oli
Huuhkajan repimä
Se-kevaara- kukko,
joka osasi melkein
puhuakin.Nyyh:(
Olipas mukavaa viimeinkin kuulla joltakin kokemusperäistä tietoa siitä, miten pitkään nuo päkäpäät saattavat elää, Janne :)
Kiitos kaikille myötätunnosta.
Otan osaa! Hassua mutta en ole koskaan ajatellut lammasta ruokana. Ehkä siksi kun ei ole koskaan tehnyt mieli lampaanlihaa enkä ole edes maistanut. Lampaat on liikkiksiä.
Lähetä kommentti