Työkyvytön työhaluinen haikailee

Eilen osui näkökenttään tämmöinen uutinen. Siinä kerrotaan, että ensi vuoden alusta alkaa kolmen vuoden kokeilu, jonka tarkoituksena on saatella työkyvyttömiä ja muita eläkeläisiä takaisin työelämään - edes osa-aikaisiksi.

Jutussa kerrotaan, että :

Muutos antaa sekä kansaneläke- että työeläkelakien perusteella työkyvyttömyyseläkeläiselle mahdollisuuden ansaita 600 euroa kuussa ilman, että eläkkeeseen puututaan. Eläkkeen voi myös jättää lepäämään enintään kahdeksi vuodeksi työssäkäynnin ajaksi.

Krätyakan mielestä idea on sinänsä aivan loistava ja tilaisuuden tullen aion itsekin tähän mahdollisuuteen tarttua. Ongelma onkin nyt taas sangen käytännöllinen: mistä löytää tällaisen laskusuhdanteen aikana työnantajia, jotka ylipäätään palkkaavat uutta väkeä edes osa-aikaisiksi. Jos tarjolla on yllin kyllin terveempää ja nopsajalkaisempaakin työvoimaa, tuskin kukaan parempinakaan aikoina meitä puolikuntoisia, arvaamattomasti sairaslomailevia, ihmisiä vaivoikseen ottaa.

Opetusalalla tosin on edes jonkinlaiset mahdollisuudet löytää tuntitöitä, joissa huonommillakin pattereilla on mahdollisuus jaksaa (kun ei tarvitse pysyä jaloillaan kuin pari tuntia kerrallaan)ja eläke tasapainottaa muutoin sangen pieneksi jäävää toimeentuloa.

Sellainen kysymys kuitenkin tästä herää - erityisesti oman alani töitä ajatellen, että mitenkäs nyt käy nuorten ja kokemattomien työnhakijoiden, jos työkokemusta on tämän uudistuksen myötä epäpätevänä tai heti valmistumisen jälkeen entistäkin vaikeampi saada? Jos kokeneemmat konkarit eläkkeeltä tulevat mieluusti tuuraamaan aina tarvittaessa ja saavat mahdollisesti nopeastikin järjestettyä itsensä työpaikalle siinä missä nuoremmilla voi olla lastenhoito-ongelmia ynnä muuta.

Työttömyyskorvauksilla ja pätkätöillä elävällehän korvausten ja pienten palkkojen odottelu voi olla välillä aikamoista tasapainottelua ja luovimista. Uudistuksista huolimatta tilanne on monen kohdalla se, että ennemmin kannattaa jättää työ vastaanottamatta kuin pähkäillä työmatkaongelmia (kenellä pitkäaikaistyöttömällä yksinhuoltajalla on esimerkiksi varaa ylläpitää autoa?), järjestää lastenhoito ja matkustaa ehkä kalliisti kauaskin pariksi viikoksi töihin, jotta saa sitten taas odotella soviteltua päivärahaa ties kuinka kauan. Eläkeläinen voi sentään toistaiseksi luottaa siihen, että "tili" tulee säännöllisesti joka kuukausi.

Ongelmallista tai ei, nin Krätyakka on sillä tavalla vähän vinksahtanut, että tykkäisi edelleen ihan tavattomasti käydä oman alansa töissä. Kotityöt ei ole ollenkaan sama juttu. Niitä olen aina inhonnut, mutta jospa vielä joskus pääsisi, jaksaisi ja pystyisi, niin voi miten ratkiriemukasta olisikaan päästä kouluuuuuuun (sinne luokan etuosaan, ei pulpettiin ;.)