Tarkemmin katsottuna

Eilen oli pitkästä aikaa iloinen päivä. Puhuin miehen kanssa puhelimessa moneen otteeseen ja hän kuulosti hyväntuuliselta. Nuorimmat luumupuumme ja yksi kirsikka saatiin jo istuttaa sinne tulevan kodin pihamaalle, vaikka itse ei vieläkään päästä muuttamaan.

Mies oli kuitenkin aamusta iltaan päätynyt juttusille ihan vieraiden ihmisten kanssa kaikkialla, missä oli tullut käyneeksi: kukkakaupassa, virastoissa, pizzeriassa, koripallopelissä ja jopa ihan ohikulkijoiden ja naapureiden kanssa kadulla niitä puita istutellessaan. Jopa vieraat koirat olivat kuulemma ystävällisiä. Paikkakunta alkoi vaikuttaa paljon viihtyisämmältä kuin tämän sotkuisen talokauppa-asian perusteella on tuntunut.

Illalla mies kävi vielä kurkkaamassa sinne urkupillejä pursuilevaan varastoon ja tarkemmin tutkittuna kaiken roinan alta paljastui täysin kelvollinen eläinsuoja tilavine kanahäkkeineen ja karsinoineen. Periaatteessa sinne siis mahtuisi vaikka meidän kaksi lemmikkilammastamme, kukko ja kana. Ennenhän eläinten pito oli taajamissakin ihan yleistä. Nyt täytyy kuitenkin ottaa huomioon monenlaiset säädökset ja saada terveysviranomaisilta lupa.

Yleisesti ottaen optimismi ei sovi Krätyakan ruumiinrakenteelle. Putoaminen kovalle kamaralle korkealentoisista haaveista aiheuttaa liikaa kipua kankkuun. Siksi suosin enemmän harmaata realismia. Pieni tuikkiva toivonkipinä nyt kuitenkin syttyi tässä eläintenpitoasiassa, josta Akalla on ollut suuri suru ja murhe. Mitäs, jos emme joutuisikaan eroon höyhenpukuisista ja villapukuisista perheenjäsenistämme vaan saisimme pitää niistä loppuun asti huolta - sillä iäkkäitähän ne kaikki jo ovat. Taitaa kanakin olla jo lähemmäs kymmenvuotias.

Kannatti vaihtaa ne rillit, jos tarkemmin katsottuna tästä synkältä tuntuvasta elämänmuutoksesta alkaa löytyä kirkkaampia sävyjä.