Koskaan en ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka hetken mielijohteesta uusivat koko asuntonsa sisustuksen. Minulle esineillä on historia, vakiintunut paikka ja käyttötarkoitus. Ne sitovat minut aikaan, tiettyihin henkilökohtaisiin tapahtumiin ja ihmisiin, jotka niihin liittyvät. Ne kantavat itsessään muistoja.
En ole käsittänyt myöskään yhteiskuntia, jotka vallankumouksen myötä ovat kääntäneet kokonaan selkänsä vanhalle. Totaalisen historian hylkäämisen jälkeen on pelottavan usein seurannut myös totalitarismi. Aivan kuin sukupolvilla olisi tietyin väliajoin tarve toistaa edellisten virheet.
Myös työpaikoilla nykyään taitaa valtiovallan vastakkaisista pyrkimyksistä huolimatta vallita trendi, jonka mukaan teknologia kehittyy niin nopeasti, etteivät vanhat enää sitä kykene omaksumaan. Ikääntyvä ihminen on hitaampi ja käsityksiltään menneiden aikojen vanki. Parempi siis tuupata vanhukset eläkeputkeen (tai masennusputkeen tai ties mihin putkeen, jos niitä pillereitäkin on pian jaossa) ja ottaa nuorempia tilalle - niin kauan kuin tuoretta työvoimaa vielä riittää (Tilastothan lupailevat aika vakuuttavasti tulevaa työvoimapulaa, johon minä en henkilökohtaisesti vielä usko, mutta siitä joskus myöhemmin).
Itse ajattelen niin, että on suurta typeryyttä hukata vanhenevien ihmisten hiljainen tieto ja viisaus sysäämällä heidät syrjään vain siksi, ettei kunto nuoremmillekin jo epäterveelliseksi kiihtynyttä tahtia kestäkään. Onhan tästä paljon puhuttu ja joillakin aloilla monenlaisia projekteja kehiteltykin. Masentavan usein hyvät hankkeet haudataan kuitenkin heti, kun projektirahoitus päättyy.
Kun nyt olemme muuttamassa taloon, joka on rakennettu 1800-luvun puolella, uskon että remontin myötä rakennuksesta paljastuu sekä tyhmyyttä, viisautta että katteetonta optimismia kerroksittain. 60-70-luvuilla esimerkiksi oli merkillinen into poistaa kaikista vanhoista rakennuksista tulisijat. Ne kai edustivat jotain vanhanaikaista ja hävettävää, joka haluttiin raivata modernin keskuslämmityksen tieltä. Niin on tehty myös siellä tulevassa kodissamme. Ei se hömpötys onneksi kauan kestänyt. 80-luvulla alettiin jo aivan yhtä innokkaasti hankkia koteihin uudellen takkoja ja leivinuuneja lisälämpöä ja tunnelmaa tuomaan. No, vanhojen rakennusten korjausvirheet ovat sitten luku sinänsä. Niistä monet maksavat nyt homeisissa taloissa kallista hintaa.
Krätyakan mielestä monet asiat ovat vähä kuin junan vaunut, joissa lukee "saattaen vaihdettava". Usein on järjetöntä hylätä vanha kertarysäyksellä arvioimatta, tietoa tallettamatta, ja siitä oppimatta. Loppujen lopuksihan koko niin sanottu kehittyneisyytemme rakentuu aiempien sukupolvien saavutuksille, vaikka joskus kuvittelemme keksintöinemme olevamme paljon esi-isiämme korkeammalla.
Kuinkahan monesta meistä olisi esihistoriallisilla eväillä ollut kivikirveitä keksimään. Ei minusta ainakaan. Enkä totisesti menisi kehityksellä kehuskelemaan niin kauan kuin ihmisluonto on tämmöinen, että omat lajitoverit ja jopa lähisukulaiset voidaan sysätä tarpeettomina syrjään riutumaan, kun tehot ei enää riitä ja ylläpito tulee liian kalliiksi.
En ole käsittänyt myöskään yhteiskuntia, jotka vallankumouksen myötä ovat kääntäneet kokonaan selkänsä vanhalle. Totaalisen historian hylkäämisen jälkeen on pelottavan usein seurannut myös totalitarismi. Aivan kuin sukupolvilla olisi tietyin väliajoin tarve toistaa edellisten virheet.
Myös työpaikoilla nykyään taitaa valtiovallan vastakkaisista pyrkimyksistä huolimatta vallita trendi, jonka mukaan teknologia kehittyy niin nopeasti, etteivät vanhat enää sitä kykene omaksumaan. Ikääntyvä ihminen on hitaampi ja käsityksiltään menneiden aikojen vanki. Parempi siis tuupata vanhukset eläkeputkeen (tai masennusputkeen tai ties mihin putkeen, jos niitä pillereitäkin on pian jaossa) ja ottaa nuorempia tilalle - niin kauan kuin tuoretta työvoimaa vielä riittää (Tilastothan lupailevat aika vakuuttavasti tulevaa työvoimapulaa, johon minä en henkilökohtaisesti vielä usko, mutta siitä joskus myöhemmin).
Itse ajattelen niin, että on suurta typeryyttä hukata vanhenevien ihmisten hiljainen tieto ja viisaus sysäämällä heidät syrjään vain siksi, ettei kunto nuoremmillekin jo epäterveelliseksi kiihtynyttä tahtia kestäkään. Onhan tästä paljon puhuttu ja joillakin aloilla monenlaisia projekteja kehiteltykin. Masentavan usein hyvät hankkeet haudataan kuitenkin heti, kun projektirahoitus päättyy.
Kun nyt olemme muuttamassa taloon, joka on rakennettu 1800-luvun puolella, uskon että remontin myötä rakennuksesta paljastuu sekä tyhmyyttä, viisautta että katteetonta optimismia kerroksittain. 60-70-luvuilla esimerkiksi oli merkillinen into poistaa kaikista vanhoista rakennuksista tulisijat. Ne kai edustivat jotain vanhanaikaista ja hävettävää, joka haluttiin raivata modernin keskuslämmityksen tieltä. Niin on tehty myös siellä tulevassa kodissamme. Ei se hömpötys onneksi kauan kestänyt. 80-luvulla alettiin jo aivan yhtä innokkaasti hankkia koteihin uudellen takkoja ja leivinuuneja lisälämpöä ja tunnelmaa tuomaan. No, vanhojen rakennusten korjausvirheet ovat sitten luku sinänsä. Niistä monet maksavat nyt homeisissa taloissa kallista hintaa.
Krätyakan mielestä monet asiat ovat vähä kuin junan vaunut, joissa lukee "saattaen vaihdettava". Usein on järjetöntä hylätä vanha kertarysäyksellä arvioimatta, tietoa tallettamatta, ja siitä oppimatta. Loppujen lopuksihan koko niin sanottu kehittyneisyytemme rakentuu aiempien sukupolvien saavutuksille, vaikka joskus kuvittelemme keksintöinemme olevamme paljon esi-isiämme korkeammalla.
Kuinkahan monesta meistä olisi esihistoriallisilla eväillä ollut kivikirveitä keksimään. Ei minusta ainakaan. Enkä totisesti menisi kehityksellä kehuskelemaan niin kauan kuin ihmisluonto on tämmöinen, että omat lajitoverit ja jopa lähisukulaiset voidaan sysätä tarpeettomina syrjään riutumaan, kun tehot ei enää riitä ja ylläpito tulee liian kalliiksi.
7 kommenttia:
Sulla on ihania nää otsikot! =) Mä en oo muuten koskaan käsittänyt mitä se saattaen vaihdettava tarkoittaa.
Minusta vanhat ihmiset ovat mielenkiintoisia ja kuinka tylsää elämäni olisi ollutkaan ellei minulla olisi ollut yli 80 vuotta eläneiksi isovanhempia ja jopa isoisomummia!
Työvoimapulasta on puhutta KAUAN mutta ei sitä ole vielä näkynyt?! =D
Tuo teidän "uusi" talonne on varmasti ihana!! *kadehtii...*
Peikko tykkää junista ja se on käynyt niitä kerran katsomassakin. Sen tekee mieli kertoa mitä tarkoittaa "saattaen vaihdettava". Jos tämä on liian tuhmaa, niin peikon voi pyyhkiä pois...
Ratapihalla kootaan junia erilaisista vaunuista. Järjestelyveturi ottaa vaunun kerrallaan ja antaa sille pienen vauhdin, jotta se liukuisi itsestään rataa myöden sen päässä odottavien vaunujen jatkeeksi. Koska ratapiha on vähän kalteva niin veturin antama vauhti säilyy loppuun saakka niin vaunut törmäävät aika rysähdyksellä. Se ei haittaa mitään silloin kun vaunut on vaikka puutavaravaunuja. Mutta jos kyseessä on vaikka ravintolavaunu, jossa on laseja ja pulloja ja kaikenlaista muuta irtonaista tavaraa, niin se järjestelyveturi saattaa sen vaunun nätisti sinne raiteen toiseen päähän asti niin ettei se rysähdä eikä kolahda. Se on saattaen vaihdettava :) luulee peikko.
Jotkut ajattelevat että parempi on kertanen rytinä kun ainanen kitinä ja panevat firmat ja kaikki hajalle jo nyt heti että yhteiskunnan "tuottoisimmat" jäsenet saavat muskeliveneitä. Kun niitä ei kuitenkaan riitä kaikille.
Hyvä kun kerroit muillekin, Peikko. Minä sitä hommaa olen myös joskus ratapihalla seuraillut ja tuumailin, että monet asiatja tehtävät on siirrettävä juuri sillä tavalla varoen siihen nuorempien veturien kiskomaan junaan. Muuten käy juuri niin, että rysähtää ja jotain arvokasta menee rikki :)
Meneehän se "saattaen vaihdettava" myös toisin päin.
Kun itse lähdin eläkkeelle, niin uusi mies tuli perehtymään hommiini. Katseli ja kyseli ja oli siinä samalla juttukaverina. Siis vapaassa ilmapiirissä vaihdettiin tietoa, taitoa ja juorua esimiehistä ja alaisista.
Siis vaihdettiin saattaen hommia. Sitten minä häivyin ja kaveri jäi jatkamaan hommiani soveltuvin osin ja keksi varmaan parempiakin tapoja tehdä tulosta.
Iisi
Niinhän sen parhaimmillaan pitäisi mennäkin, Iisi. Muuten menee paljon hyvää tietoa vanhan työntekijän mukana eläkkeelle.
Kiitos Isopeikolle junaselvennyksestä! Minäkin olen pienestä asti rakastanut junia. Vanhoissa oli hyvä istua, Pendolinot ovat selän kuolemaksi...
Lähetä kommentti