Tämon ny taas tälläästa tuulipäistä höpinää, jokon parasta päästellä kotoosella pohojalaasella, ku voi olla paree, jottei tätä aiva kaikki ymmärräkkää.
Moon muistaakseni jo kertonukki, jotta tykkään niistä teepussukoosta, josson sellaanen lappo narun pääs. Niitä mä pruukaan isän ja äireen luana aina lukia into piukas, melekeen ku tosisnani uskoosin, jotta niistä voi jotaki uusia akkunoota aueta.
Eilen kävin vanahempien luana rikuneeraamas sitä muuttoasiaa, kun kaikki, mitä meinatahan tuntuu mossahtavan persiillensä. Sillä kertaa mun kuppihini osuu tälläänen ajatelma: "Vastaukset elävät aikansa. Kysymykset tulevat yhä uudestaan". Sen oli ilimoolle polokaassu tekstin mukaan Samuli Paronen.
Sen mä sitte taas pähkäälin ihan omahan mallihini - niinku kai tuallaaset miätelausehet on tarkootuskin. Kun mä tulin kotihin, mä ihan sananmukaasesti vaihroon silimälkasit. Mullon ollu pitkään ne uuret kakkulat piisin reunalla orottamas, mutta en oo vaan pihiyttäni raaskinu viälä ottaa käyttöhön, vaikka päätä on porottanu piremmän aikaa, enkä mä niillä vanahoolla enää oikeen näjekkään. Oon vaan meinannu, jotta pirän vähä niinku pyhäklaseina niitä uusia ja siltä varalta syrjäs, jos näille varsinaasille jonkullaanen vahinko sattuu.
Nymmä nakkasin ne vanhat kaapin perälle ja päätin kattua maalimaa iliman niissä olevia tuhuruja ja naarmuja. Niinhän se Liisa Laukkarinenkin jossakin runossansa sanoo, jotta "Silmiään ei voi vaihtaa. Niillä on vain opittava näkemään".
Se mun täytyy kyllä myäntää, että on täs vähä totuttelemista, kun siirryyn monitehoosta takaasi yksitehokakkuloohin, mutta jos tämä mun meinaamani muutos tuloo totehen tuala korvien välis kans (niinku meininkin olis), niin tästä lähin tuloo eläminen tän muuttoasian ja muiren keskenerääksyyksien kans olemahan kaikille osapualiille helepompaa. Mullon nimittäin täs ny vakaa aikomus ottaa vähä suarempi lähestymistapa myäs näiren sotkuusten asiooren hoitoon. Suaraa vain härkää sarvista kiinni ja hianotunteesuus hiiteen.
Kattotahan ny kuinka akan käy..
Moon muistaakseni jo kertonukki, jotta tykkään niistä teepussukoosta, josson sellaanen lappo narun pääs. Niitä mä pruukaan isän ja äireen luana aina lukia into piukas, melekeen ku tosisnani uskoosin, jotta niistä voi jotaki uusia akkunoota aueta.
Eilen kävin vanahempien luana rikuneeraamas sitä muuttoasiaa, kun kaikki, mitä meinatahan tuntuu mossahtavan persiillensä. Sillä kertaa mun kuppihini osuu tälläänen ajatelma: "Vastaukset elävät aikansa. Kysymykset tulevat yhä uudestaan". Sen oli ilimoolle polokaassu tekstin mukaan Samuli Paronen.
Sen mä sitte taas pähkäälin ihan omahan mallihini - niinku kai tuallaaset miätelausehet on tarkootuskin. Kun mä tulin kotihin, mä ihan sananmukaasesti vaihroon silimälkasit. Mullon ollu pitkään ne uuret kakkulat piisin reunalla orottamas, mutta en oo vaan pihiyttäni raaskinu viälä ottaa käyttöhön, vaikka päätä on porottanu piremmän aikaa, enkä mä niillä vanahoolla enää oikeen näjekkään. Oon vaan meinannu, jotta pirän vähä niinku pyhäklaseina niitä uusia ja siltä varalta syrjäs, jos näille varsinaasille jonkullaanen vahinko sattuu.
Nymmä nakkasin ne vanhat kaapin perälle ja päätin kattua maalimaa iliman niissä olevia tuhuruja ja naarmuja. Niinhän se Liisa Laukkarinenkin jossakin runossansa sanoo, jotta "Silmiään ei voi vaihtaa. Niillä on vain opittava näkemään".
Se mun täytyy kyllä myäntää, että on täs vähä totuttelemista, kun siirryyn monitehoosta takaasi yksitehokakkuloohin, mutta jos tämä mun meinaamani muutos tuloo totehen tuala korvien välis kans (niinku meininkin olis), niin tästä lähin tuloo eläminen tän muuttoasian ja muiren keskenerääksyyksien kans olemahan kaikille osapualiille helepompaa. Mullon nimittäin täs ny vakaa aikomus ottaa vähä suarempi lähestymistapa myäs näiren sotkuusten asiooren hoitoon. Suaraa vain härkää sarvista kiinni ja hianotunteesuus hiiteen.
Kattotahan ny kuinka akan käy..
4 kommenttia:
Voi hyvä tavaton,
aivan kuin olisit
kirjoittanut minun
klasitouhuistani!
Täälläkin on
piirongin päällä
uudet kakkulat -
'säästössä'
ja päätä särkee
näissä vanhoissa!
Kiitos kirjoituksesta,
joka jostain syystä
sai heti muutoksia
aikaan tässäkin päässä!:))))
Voi ei, mitä soot uusia klasia hommannukkaa, jos et niitä heti pirä.
Mulla on sama homma edessä tämän kuun lopussa, saa nähdä, kumpiako laseja alan pitää. Tähän asti oon pitänyt aina vanhoja varastossa, jos uusille sattuu jotain.
Kyllon kiva kuulla, jotton olemas muitaki samanmoosia hömelöötä, Herne:)
Fiksumpaahan se niinpäin olisi, Kirlah. Nolointa on, että tulin ikätarkastuksen yhteydessä hankkineeksi nämä uudet "kun halavalla sai": Muuten en varmasti olisi klasiliikkeeseen hairaantunukkaan :)
Voi yhyren kerran ku sait mut havaattemahan että maailimas on vielä iloosta ja mukavaa kaiken kurian keskellä. niinku tämä meirän murreki. Kiitos.
Lähetä kommentti