Halo Efekti on polkaissut liikkeelle mukavan viikottaisen blogihaasteen. Tällä viikolla on elokuvamaanantain aiheena filmitähti.
Koska mieli ei tee esitellä niitä kaikkein tunnetuimpia suosikkeja, joista monista itsekin kovasti pidän (esim Johnny Depp ja Jessica Tandy) jäi vaihtoehdoksi kaksi karismaattista miestä, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta käärivät kaikilla töillään sisuskaluni ihastuksesta mykkyrälle. (En osaa valita kahden noin upean miehen välillä, joten rikon sääntöjä ja esittelen molemmat. Onneksi siitä ei ehkä joudu ainakaan suureen häpeään tämmöisessä yhteydessä).
Daniel Day-Lewis ja James Marsters eivät näyttelijäpersoonina voisi kovin paljon kauempana toisistaan olla (se selviää varmasti jokaiselle jo pelkästään molempien asennoista ja elekielestä noissa kuvapätkissä). Myös heidän suhtautumisensa työhön ja julkisuuteen on noudatellut hyvin erilaista linjaa.
Marsters tuli tunnetuksi lähinnä 90-luvun alun suosikkisarjasta Buffy Vampyyrintappaja, mutta oli sitä ennen työskennellyt teatterissa pitkään. Hän on myös muusikko, joka kirjoittaa ja esittää laulunsa itse. Tuossa YouTubepätkässä yksi hänen lauluistaan. Minua viehättää aivan erityisesti hänen monipuolinen fyysinen ilmaisukykynsä ja itseironinen huumorintajunsa, joka kuultaa läpi kaikissa roolisuorituksissa. Töitä hänellä tuntuu riittävän sekä televisiosarjoissa että elokuvien sivurooleissa. Toivoisin silti kovasti vielä joskus näkeväni hänet hyvin käsikirjoitetun elokuvan pääroolissa.
Daniel Day-Lewis puolestaan on uskomattoman muuntautumiskykyinen ja työhönsä intohimoisesti suhtautuva näyttelijä, joka on ollut rooliensa suhteen valikoiva ja taannoin jopa useammaksi vuodeksi lopetti näyttelijäntyön. Hänen töistään ehdoton suosikkini on CP-vammaisesta kirjailijasta kertova Minun elämäni.
Koska mieli ei tee esitellä niitä kaikkein tunnetuimpia suosikkeja, joista monista itsekin kovasti pidän (esim Johnny Depp ja Jessica Tandy) jäi vaihtoehdoksi kaksi karismaattista miestä, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia, mutta käärivät kaikilla töillään sisuskaluni ihastuksesta mykkyrälle. (En osaa valita kahden noin upean miehen välillä, joten rikon sääntöjä ja esittelen molemmat. Onneksi siitä ei ehkä joudu ainakaan suureen häpeään tämmöisessä yhteydessä).
Daniel Day-Lewis ja James Marsters eivät näyttelijäpersoonina voisi kovin paljon kauempana toisistaan olla (se selviää varmasti jokaiselle jo pelkästään molempien asennoista ja elekielestä noissa kuvapätkissä). Myös heidän suhtautumisensa työhön ja julkisuuteen on noudatellut hyvin erilaista linjaa.
Marsters tuli tunnetuksi lähinnä 90-luvun alun suosikkisarjasta Buffy Vampyyrintappaja, mutta oli sitä ennen työskennellyt teatterissa pitkään. Hän on myös muusikko, joka kirjoittaa ja esittää laulunsa itse. Tuossa YouTubepätkässä yksi hänen lauluistaan. Minua viehättää aivan erityisesti hänen monipuolinen fyysinen ilmaisukykynsä ja itseironinen huumorintajunsa, joka kuultaa läpi kaikissa roolisuorituksissa. Töitä hänellä tuntuu riittävän sekä televisiosarjoissa että elokuvien sivurooleissa. Toivoisin silti kovasti vielä joskus näkeväni hänet hyvin käsikirjoitetun elokuvan pääroolissa.
Daniel Day-Lewis puolestaan on uskomattoman muuntautumiskykyinen ja työhönsä intohimoisesti suhtautuva näyttelijä, joka on ollut rooliensa suhteen valikoiva ja taannoin jopa useammaksi vuodeksi lopetti näyttelijäntyön. Hänen töistään ehdoton suosikkini on CP-vammaisesta kirjailijasta kertova Minun elämäni.
6 kommenttia:
Visihi pitääs keksiä kans oikeeta harrastuksia, niinku vaikka elokuvat. Rakkahani osteloo kaikellaasia läpysköjä ja yrittää sitte näyttää mulle jotaki leffoja. Hohhoijaa, tuuman yleensä ja lähären lukemahan koiran kans maailman historiaa sänkyhymmä. Pitääs jotenkin saara otes sivistyksehen tai sitte ei.
Kulttuuria se on ruumiinkulttuurikin, Äijänkäppyrä. Etkös sinä ole urheilumiehiä? Sivistystäkin on monta sorttia ja hyvä niin :)
En tiedä tuon toisen töistä mitään, mutta Daniel Day-Lewis on fiksu ja hienostunut (tietysti britti ;o) näyttelijä. Itse muistan D.n elokuvista Viattomuuden aika ja Hotelli Firenzessä. Hyvä valinta !
Täytyy kehua hyvää ellei suorastaan loistavaa makuasi!
Minäkin näet tykkään noista kaikista!
Yhdistän nämä varsinkin siihen ruumiinkulttuuriin.
Osaa ne sitte kyllä näytelläkkin.
Tähän jatkoksi laittaisin itse sen Harvey Keitellin.
Voiko joku olla rumankauniimpi kuin hän?
Loistavien näyttelijäkykyjensä lisäksi...
Tuo eka jää tosiaan sille asteelle että olen joskus nähnyt hänet Buffyssa, että en osaa sanoa mitään :)
Daniel Day Lewis on tosiaan muuntautumiskykyinen ja hienostunut, myös minusta.
Kommenteissa mainittu Harvey Keitel on minun makuun, jos miesfilmitähdistä puhutaan :)
Tässä naispuolisten kommentoijien Harvey Keitel-ihastusta ihmetellessä ajatus harhautuu kyllä levottomiin sfääreihin. Siitä ehkä lisää myöhemmin, jos joskus julkenen;-)
Luin vuosia sitten jostain lehtihaastattelusta, että myös suuri idolini Maarit Hurmerinta pitää Harvey Keitelista. En tajunnut moista ollenkaan.
Erotiikka ja fyysinen viehättävyys on yllättään mutkikas ilmiö. Kauneus on katsoja silmissä.Kun sanoin, että ihailen James Marstersin fyysistä ilmaisua tarkoitin muutakin kuin hänen ulkoista olemustaan, vaikkei siinäkään minun silmissäni paljon moittimista ole :-)
Lähetä kommentti