lauantai 8. elokuuta 2009

Perhonen kämmenellä

Jos samassa kuvassa on nähtävissä punaisena hehkuvia kukan terälehtiä ja pistäviä piikkejä, kumpaan huomio kiinnittyy? Onko ensimmäisenä havaittu ja tulkittu kokonaiskuva se ainoa oikea, vai löytyisikö jotain enemmän, jos maltan rauhassa katsoa ja pohtia tilannetta?

Joskus terveellisin tapa kokea elämää lienee vain olla läsnä, aistia ja ihmetellä. Kaikkea ei tarvitse selittää ja tulkita. Aika virtaa. Maailma hengittää. Ohikulkevat hetket hipaisevat mennessään ja ehkä jättävät ohuen muistijäljen.

Välillä tuntuu, että puserran elämää kuin haurasta perhosta aivan liian lujasti kämmenessä. Se musertuu. Elämässä kauneus kätkeytyy pieniin arkisiin asioihin. Niitä vaan ei aina osaa arvostaa. Liian heposti katse kääntyy epäkohtiin ja puutteisiin. Loputon haluaminen hautaa alleen ilon ja kiitollisuuden, eikä mikään koskaan riitä..

1 kommentti:

Roosa kirjoitti...

Piikkeihin tuo huomio ensin osui ja sitten sinisiipeen.
Kaunis kirjoitus.