maanantai 10. elokuuta 2009

Tappamisen meininki

Aamulla klo 6.15 heräsin siihen, että sota oli syttynyt. Tai ei kai se ollut, mutta unenpöpperössä luulin, kun ulkoa kuului niin kova aseiden pauke.

Puoli kahdeksaan saakka sitä kuuntelin ja yritin olla ajattelematta kituvia, vertavuotavia eläimiä. Välillä laukaukset loittonivat, mutta palasivat jälleen - niin lähelle, että tiedän vuorenvarmasti metsästäjien liikkuneen pelloilla, joiden omistaja ei moiseen ole lupaa antanut.

Tämä kirjoitus ei ole nyt sellainen, johon kaipaan eriäviä mielipiteitä kommenttilaatikkoon. Minulle jokainen elämä on pyhä, olipa se sitten eläimen, miehen naisen tai lapsen. En ymmärrä ihmisiä, jotka pelkästään huvin vuoksi tappavat toisia elollisia, sillä elannokseen ei tässä maassa enää kenenkään tarvitse metsästää. Entisaikoina se oli osa eloonjäämistaistelua. Nykyään metsästys on mielestäni puhtaasti sivistymätöntä barbariaa.

Tiedän, etteivät useimmat ihmiset soisi eläinten elämälle itseisarvoa. Tappamista pidetään luonnollisena, syöväthän eläimetkin toisiaan. Eläimen arvon mittana käytetään mieluiten sen hyödyllisyyttä ihmisen kannalta tai tunnesuhdetta, joka ihmisellä on syntynyt esimerkiksi lemmikkiin.

Minun mielestäni riistanhoito on jo käsitteenä kuvottavan ristiriitainen. Aivan yhtä hyvin voisimme puhua liikakansoituksen tai yhteiskunnan kannalta ongelmallisten väestöryhmien "hoitamisesta" aseiden avulla. Sitähän toki on monella suunnalla harrastettukin.

Ei ole pitkä myöskään siitä, kun orjuus oli sallittua muun muassa sillä perusteella, että mustaihoisia pidettiin alempana rotuna. Lapsilla ja naisillakaan ei ole ollut kaikkina aikoina ihmisoikeuksia. Heitä on voinut laillisesti myydä, käyttää ja tappaa, eivätkä nuo käytännöt ole poistuneet kaikkialta lakien muuttamisenkaan myötä.

Näissä aatoksissa pitelin tiukasti pari tuntia patjan reunoista kiinni, jotta en olisi antanut periksi kiusaukselle. Teki nimittäin mieli käydä hakemassa liiteristä jokin sopiva puutarhatyökalu ja lähteä se havaintovälineenä käymään opettavaisia keskusteluja niiden metsästäjien kanssa kasvissyönnin paremmuudesta lihansyöntiin nähden.

Juuri, kun kello alkoi olla niin paljon, että olisin kehdannut soittaa naapuriin ja kertoa, että heidän pelloillaan ammuskellaan, pauke loppui. Ei alkanut kivasti tämä aamu, ei alkuunkaan...

5 kommenttia:

Kirlah kirjoitti...

Mies oli kerran kertonut miesporukassa pihassamme leikkineestä ketunpoikasesta. Heti oli parikin miestä kysynyt: Saitko tapetuksi?
Minkähän takia se kettu olisi pitänyt tappaa?

Mies oli kerran nurmikkoa leikatessan löytänyt heinikosta hiirenpesän ja pienet vaaleanpunaiset hiirenpoikaset olivat pudonneet pesästä. Mies oli nostanut poikaset takaisin pesään.
Tätäkin kertoessamme kaikki kysyvät: Miksi ette tappaneet niitä?
(emme muuten tapa ulkona olevia hiiriä, mutta pyydystämme killeröllä jokaisen, joka sisälle tulee).

Muuten, aika jännä, että meinasin tänä aamuna kirjoittaa tästä samaisesta aiheesta, mutta sitten siitä tulikin vähän toisenlainen juttu.
no nythän minun ei sitten tarvitsekaan.

Rita kirjoitti...

Olen kuunnellut muutamia miehiä jotka puhuvat innokkaasti huvimetsästyksestä ja he ovat alkaneet näyttää silmissäni erilaisilta, vähemmän humaaneilta sen jälkeen. Olisi ihan eri tilanne jos heidän pitäisi ampua ruokaa perheelleen mutta kyseessä siis on ollut huvi, harrastus ja mieleinen tappaminen.

Meidän pihassa oli tänään rusakko. En voisi kuvitella tappavani. Toivottavasti ei semmoista pakkoa tulekaan.

Härkätaistelu tuli kerran puheeksi työväenopiston opettajainhuoneessa niinä aikoina kun opetin italiaa. Sanoin "hui" tai jotain yhtä typerää ja siitäpä espanjan ope Tuula sai aiheen alkaa vaahdota herkkähermoisista turisteista jne jne. Yltyi kansallisurheilua puolustamaan niin että ihan änkytti. Minä olin sitten hiljaa. Siitä pitäen kunnioitus kyseistä henkilöä kohtaan laski. Kuten hänellä varmasti minua kohtaan. Ei haittaa tippaakaan.

Millan kirjoitti...

Sinulla on sympaattinen mies, Kirlah :)

Jotkut eivät oikein uskalla tai osaa ajatella omilla aivoillaan, Rita, niin minä vähän luulen. Sitten on vielä niitäkin, joilta puuttuu tiettyjä kykyjä, kuten kyky myötätuntoon. Se on surullista.

Elegia kirjoitti...

Muu kuin huvimetsästys (esim. ihan oikeasti omaksi päivälliseksi metsästäminen) on mielestäni huomattavasti eettisempää kuin tehotuotanto.

Anteeksi, oli pakko sanoa, vaikka onkin kai vähän eriävä mielipide. Itse en lihaa ole syönyt yli kymmeneen vuoteen (paitsi viime kesänä maistoin itse pyydystettyä kalaa peukalonpäänkokoisen palan) ja minun puolestani kaikki tappaminen voitaisiin lopettaa.

ii kirjoitti...

Metsästystä harrastuksena en ymmärrä mutta joo, täytyy myöntää, että munkin mielestä jos käy metsästä ampumasta itsellensä jäniksen silloin tällöin ruoaksi niin se on jotenkin "luonnonmukaisempaa" kuin tuotetun lihan syöminen. Toisaalta siinä on se, kun sitä lihaa tuotetaan kuitenkin, joten jos sitä alkaa vielä itsekin metsästämään, niin sitä tuotettua lihaa jää vielä enemmän yli... Alkaa oikein masentaa jos näitä juttuja tarvitsee liikaa ajatella; kaupassa harmittaa ne kaikki muoviin käärityt lihapaketit joita ei kenties kukaan edes syö. Ihan hukkaan menee nekin elukkaparat.