perjantai 7. elokuuta 2009

Ouronpualoonen knapitus

Siiton jo hiukka palijo aikaa, kummä sain Ritalta tuallaasen komian kultaasen knapin., jokon ny tuala sivupalkis ylimmääsenä. Pohojalaasena mä ensi ouroksuun, ku siinä ihan selevästi lukoo jotaan ouroosta (oudoista). Tuumasin, notta ny son sitte hoksannu, minkälaanen kummajaanen mä oikiasti oon ja päättäny lätkäästä oikeen merkillä, jotta kaikki muukki huamaa...mutta ei kai se Rita sellaasta.

Enkä mäkään, vaikka valittinkin nämä, joille tätä merkkiä taharon etiäppäin tyrkytellä, justiinsa sillä perusteella, jotta non mun miälestäni jotenkin sopevalla tavalla kummallisia plokkaajia - persoonallisiksi kai niitä vois kohteliaasti kuttua. Tosin mä luulen, nottei ainakaan nää kolome ensimmäästä ymmärrä tästä mun kirijootuksestanikaan mitään, ku ovat kotoosin niin eri kiälialueelta. Peikko ny kumminki ymmärtää vaikka mitä kiäliä. Sen verran oon ehtiny huamaamahan.,

Nii, jotta piti vaan sanomani, notta kultamitalin arvoosia omassa lajisnansa ovat mun miälestäni Susu Petal, Ofelia, Malmin Polgara ja Isopeikko. Napakkaa mukaan nappinna jos tästä jotaan ymmärrätte ja knappeja keräälettä.

8 kommenttia:

Rita A kirjoitti...

No nyt kun asian puheeksi otat, niin taidan yleensä arvossa pitää "outoja", ei ihan tavallisia tyyppejä, persoonallisia, erilaisen näkemyksen omaavia... En ouroksu outoja vaan tunnen hengenheimolaisuutta,

Palkinnonjakoon valitsemistasi kultamitalin ansaitsevista outouksista tunnen muut paitsi en Ofeliaa. Häntä pitää tottakai mennä katsomaan, ja sinäkin olet ehtinyt poissa ollessani pykätä kirjoituksia... Hyvää lukemista siis riittää :)))

SusuPetal kirjoitti...

Kiitos knapista, olen hyvässä joukossa näköjään! Ripustan tunnustuksen virtuaalikammarini seinälle ihan omia silmiäni varten vaan. Kiitos!

Polga kirjoitti...

Tattista vaa, kyll tää munki plokisse sopi iha hyvi. Vaikken mää semssi ny varsi kerää, mutt onha se kiva saara ourompiki *tsihih* knappi toho reunasse. Ku vaa ehti laitta.

Nii, ett mee Vinski kans sanota vaa KIITTI isost.

utukka kirjoitti...

Aatelin jo parkua, kun sun tää blogi ilmestyi esiin tummanpunaisella pohjalla harmailla kirjasimilla - en pystynyt ollenkaan lukemaan. Sit se muuttui jonkin linkin kohdalla valkoiseksi. Lie mun oman komputterin vika. No nyt mää vissiin voin mennä lukemaan kirjaluetteloasi - toivon. Palataan astioille.

Ofelia kirjoitti...

Kiitoksii!!! Ja mää oo kiäli-ihminen, kyl mää sua ymmärrä vallan hyvi! =) Minusta on ihanaa olla sopivalla tavalla kummallinen. Monelleko toi nyt sitä pitää jakaa etippäi vai onks se oma mau mukkaa?

Millan kirjoitti...

Iha oma maun mukkaa vaa, Ofelia :-)

isopeikko kirjoitti...

Peikko palaa retkiltään ja löytää luolan ovensuusta kutsun napinhakun. Peikko onkin siitä iloinen sillä sen housuista putosi nappi jossain metsässä kulkeissa. Se kiirehtii juosten ja heittäytyy nappaamaan luvatun napin ennen kuin muut ehtisivät. Peikko hypistelee kullan väreissä hohtavaa nappia ja miettii miten sen saisi pöksyihin kiinni, keksii sitten luoda siihen pistävän katseen, jolloin sen keskelle ilmestyy kaksi reikää sopivasti peikon silmien harituksen päähän toisistaan. Se kiinnittää napin paikalleen ja on iloinen, kulkee puolikaaressa nähdäkseen napin ja voidakseen ihailla sitä koko matkan aina kotiin asti.

Millan kirjoitti...

Vallan vekkulin tarinan Peikko jätti vaihdossa. Nyt vaan kaikki tiivisti harjoittelemaan sitä pistävää katsetta. Helpottaisi kummasti vaatehuoltohommia :-)