Kesällä en ole autoa paljon tarvinnut ja näin siinä heti kävi. Amppelimansikka viihtyy oikein hyvin Nissanin katolla. Leijonankita on jo kukkimisensa kukkinut ja kasvattaa enää ensi kesän varalle siemeniä.Uudessa kodissa kauppaan on sitten enää vajaat kaksi kilometriä matkaa. Puoliso hankki jo polkupyörään peräkärryn, jolla kauppakassit on helppoa kuljettaa. Kokonaan autosta ei maaseudulla kuitenkaan eroon pääse, mikäli mielii joskus kylässä käydä ja tehdä sellaista työtä kuin puolisoni tekee. Mitään julkisia kulkuneuvoja ei näillä seuduilla nimittäin kulje ja työnantaja pitää itsestäänselvyytenä, että nuorisonohjaajalla on oma auto, jolla kuljetetaan esimerkiksi leirivarusteet, kitarat ja monet muut vempeleet, jotka eivät ihan pyöränkärryssä ehjänä säily.
Iloinen asia on se, että pian pääsemme ainakin toisesta autosta eroon. Olisikohan kenelläkään käyttöä vanhalle, mutta hyvätapaiselle, punaiselle ,Nissan-merkkiselle kukkatelineelle..?
4 kommenttia:
Punaiset ovat kyllä parhaita, mansikoissakin :)
Ei varmasti haluta. Juuri pääsimme eroon samanlaisesta Nissanista. Vaikka amppelimansikan telineenä voisi ollakin hyvä. Meillä nimittäin epäonnistuvat mansikat siksi, että kun marjat ovat niin painavat, kukkavarsi katkeaa ruukun reunan kohdalla ja marjat kuihtuvat.
Kannattaa yrittää saada romutustodistus, ettei jää käsiin. Muutenhan et saa Datsuniasi edes pois kilvistä etkä pihastasi. Uskon, että joudut maksamaan potkulautasi hävittämisestä.
Niin minustakin, Isopeikko.
Ohhoh, Kirlah. Olisivatko mansikkanne päässeet herkuttelemaan vedellä ja ravinteilla, kun niin muhkeiksi kasvoivat:)
Eiköhän me tässä vielä Nissanin kanssa ajella niin kauan kuin vanha jaksaa (minä tai auto). Ei tässä nyt kumpaakaan vielä romuttamolle viedä, Äijänkäppyrä.
Lähetä kommentti