Tänään kärysi totaalisesti käämit, kun mikään, ei niin MIKÄÄN etene mihinkään suuntaan tässä talokauppa-asiassa, vaikka työt pitäisi alkaa ihan justiinsa ja remottia pitäisi ehtiä tehdä valtavasti ennen syysmyrskyjen ja talvipakkasten tuloa. Soitin sille henkilölle, jonka asiaa OLISI PITÄNYT maaliskuusta saakka hoitaa, enkä enää ollut kohtelias. Ilmoitin ihan siekailematta ja tyystin mieheni suostumusta tiedustelematta, että ellei asia nyt enemmän kuin vilkkaasti etene, he saavat pitää hyvänään sekä talonsa että virkansa. Tämmöinen vetkuttelu menee jo mahdottomuuksiin.
Yleensä tulen kohtalaisen hyvin toimeen ihmisten kanssa, jotka ovat hitaita, perinpohjaisia, pikkutarkkoja byrokratiaan kompastelijoita ja jopa niin sanottuja ammattivalittajia (siis tyyppejä, jotka päätoimisesti suoltavat virallisia valituksia kaikkiin mahdollisiin instansseihin ilman mitään sen jalompaa pyrkimystä kuin halu osoittaa, että tässä on nyt tapahtunut virhe).
Kannatan itsekin sääntöjen tarkkaa noudattamista - varsinkin silloin, kun säännöt on laadittu tarkoituksenmukaisiksi ja mahdollisimman oikeudenmukaisiksi (ellei ole, silloin niitä pitää muuttaa, mutta sitäkään ei mielestäni kuulu toteuttaa niitä järjestelmällisesti rikkomalla, vaan ihan laillisin keinoin) Minun henkilökohtaisen mukavuuteni takia säännöistä ei tarvitse joustaa. Sellaista en kuitenkaan meinaa sietää, että pilkun viilaus on itse toimintaa tärkeämpää ja sellainen pilkunrakastaja siellä luurin toisessa päässä nyt mitä ilmeisimmin ähki ja jahkaili.
Jossain vaiheessa puhelua pelkäsin, että puoliso tulee tempaisemaan luurin kädestäni, mutta hän kesti kuin mies. Lopetettuni lohdutin häntä sanomalla, että tämän jälkeen, jos töissä tulee oikein tiukka paikka, hän voi aina vetää hihastaan vaimokortin. Pienellä paikkakunnalla maine kiirii edellä kuin hyökyaalto, eikä varmasti kulu montakaan päivää tästä, kun koko tuleva kotipaikkakuntamme tietää, millainen hirmuinen puoliso sillä uudella viranhaltijalla on. Jos isot pojat kylillä kiusaa, voi mies aina uhata usuttaa akkansa asialle. Luulen, että tämän jälkeen se tehoaa - ainakin kaikkiin, joilla on itsesuojeluvaistoa jäljellä. Grrrrr.
Yleensä tulen kohtalaisen hyvin toimeen ihmisten kanssa, jotka ovat hitaita, perinpohjaisia, pikkutarkkoja byrokratiaan kompastelijoita ja jopa niin sanottuja ammattivalittajia (siis tyyppejä, jotka päätoimisesti suoltavat virallisia valituksia kaikkiin mahdollisiin instansseihin ilman mitään sen jalompaa pyrkimystä kuin halu osoittaa, että tässä on nyt tapahtunut virhe).
Kannatan itsekin sääntöjen tarkkaa noudattamista - varsinkin silloin, kun säännöt on laadittu tarkoituksenmukaisiksi ja mahdollisimman oikeudenmukaisiksi (ellei ole, silloin niitä pitää muuttaa, mutta sitäkään ei mielestäni kuulu toteuttaa niitä järjestelmällisesti rikkomalla, vaan ihan laillisin keinoin) Minun henkilökohtaisen mukavuuteni takia säännöistä ei tarvitse joustaa. Sellaista en kuitenkaan meinaa sietää, että pilkun viilaus on itse toimintaa tärkeämpää ja sellainen pilkunrakastaja siellä luurin toisessa päässä nyt mitä ilmeisimmin ähki ja jahkaili.
Jossain vaiheessa puhelua pelkäsin, että puoliso tulee tempaisemaan luurin kädestäni, mutta hän kesti kuin mies. Lopetettuni lohdutin häntä sanomalla, että tämän jälkeen, jos töissä tulee oikein tiukka paikka, hän voi aina vetää hihastaan vaimokortin. Pienellä paikkakunnalla maine kiirii edellä kuin hyökyaalto, eikä varmasti kulu montakaan päivää tästä, kun koko tuleva kotipaikkakuntamme tietää, millainen hirmuinen puoliso sillä uudella viranhaltijalla on. Jos isot pojat kylillä kiusaa, voi mies aina uhata usuttaa akkansa asialle. Luulen, että tämän jälkeen se tehoaa - ainakin kaikkiin, joilla on itsesuojeluvaistoa jäljellä. Grrrrr.
8 kommenttia:
:DDD Niin se vain on, että miehen takana on nainen ja joskus edessäkin.
Suo anteeksi, Millan, mutta minua rupesi niin kamalasti naurattamaan tuo vaimokortti. :D Hekottelen tässä ja pitelen näppiksestä kouristuksenomaisesti kiinni, etten tipahtaisi lattialle nauramaan.
Toivottavasti sait siihen jahkailijaan uutta puhtia, jotta hän saisi lykättyä sitä teidän talokauppa-asiaanne edes hieman eteenpäin.
Kyllä sen Matti ja Teppokin ja aikoja sitten hoksasivat, Celia. Siis, että kaiken takana on nainen.. ;-)
Ai kauheeta:D
Mä nään sut sialuni silmin hihnassa murisemassa hampaat irwessä!
Jos tilanne ei ois niin vakava ja ikävä, rätkättäisin tääl ihan simona!!!
Nyt en uskaltannu ku vähän tirskahtaa :)
Rätkättele pois, Arjaanneli. Nauru pidentää ikää ja minun mielestä parantaa myös elämänlaatua :)
miten noita vehkailijoita sitten piisaakin joka paikkaan? meillä on täällä päässä vähän samanmoista meininkiä. täytyy vaan pitää mölyt tiukasti mahassa vielä hetken. ehkä jopa toisen.
tsemppiä vaan.. vaimokortti, toden totta, tuo minä muistan.
No voih....sanonko mitä kyllä mua suututti sinun puolesta Millan. Elämä on tälläistä aina sitä ei voi ymmärtää eikä jaksa :(
Toivon sydämestäni iloisia päiviä sinulle :) Nukkekoti Jie
vaimokortti ja maine kiirii edeltä, heheheh...se on hyvä se! Pääasia, että puhutaan! Mutta ei oo kyllä kiva, kun saatte takuta jokaisen taloasian kanssa. Nyt melkein jo sanoisi, että lopussa kiitos seisoo! Olen työssä, jossa asiat tehdään HETI, kun asiakas haluaa tai viimeistään seuraavana päivänä. Oli aikaa tai ei, niin ne tehdään joustavasti. Samaa nyt kyllä toivoo teidänkin asioiden hoitajille. Olen joskus ehdotellut kahvipöydässä, että olisi kiva vaihtaa joskus työpaikkoja, niin näkisi, miksi esim.jotkut tuet viipyvät ihmisiltä ymv. Tai miksi jotkut asiat ei etene. (En kyllä taitaisi pärjätä sellaisissa paikoissa, saisin heti känkkäränkän maineen.) Ihmisiä ei pompotella.
That`s the way it goes kummitustäti ;) aivan rupes pelottamaan :) (kun mietin irvistelevää kummitätiä )toivottavasti nyt kumminkin kaikki menne niinkun pitää ja pääsette uuteen paikkaan pikkuhiljaa! tsemppiä!
Terkuin
Tervajojen tonttulauma
Lähetä kommentti