.JPG)
Taannoinen ahdistukseni lähestyvästä syksystä osoittautui ennenaikaiseksi hötkyilyksi. Hellettä riittää edelleen ja ulkona, marjapuskissa, on ollut kerrassaan viihtyisää, kun se uusi tökötti näyttää tosiaan toimivan. Kaiken kukkuraksi vaivauduin viimein lukemaan tuoteselosteen ja hoksasin, että se torjuu myös punkkeja ja hyttysiä. Olisinpa löytänyt tämän tuotteen jo alkukesällä!Keittelin Maijallisen mustaherukkamehua siskolle (oma vatsani ei niin happamia aineita kestä) ja soittelin muutamille tuttaville, että meiltä sopisi käydä hakemassa kesäkurpitsoita ja poimimassa marjoja, jos sattuu kiinnostamaan. Herukoita tulee tänä vuonna niin paljon, ettei edes siskon pakastimeen taida koko sato mahtua.
Kaappejakin olen edelleen myllertänyt. Ihan nolottaa huomata, miten valtava määrä tavaraa nurkkiin viidessätoista vuodessa kertyy, jos ei mitään koskaan heitä pois. Henkareita on vapautunut jo varsinainen vuori, kun olen laittanut lumppukeräykseen tai pyykännyt kirpputorille armotta kaikki vaatteet, jotka ovat enemmän kuin yhtä numeroa liian pieniä..
Sen verran optimismia nimittäin on vielä jäljellä, että jospa tästä edes yhden koon vielä joskus kutistuisi. Numeron 34 ja 36 retuista en enää haaveilekaan. Se juna meni jo.
6 kommenttia:
meillä onkin samat harrastukset nykyään. pakkaaminen on järisyttävää puuhaa! kaikenlaista muistoa tunkee mieleen ja väliin on pakko itkeä tirauttaakin.laatikot loppuu koko ajan kesken ja herukat pitää kerätä ennen kuin ne on maassa ja/tai luojanluoman suussa.ja kun vielä on se kesto-ptsd kesäterässä, tekisi mieleni heittää hanskat tiskiin.
vaan sitäpä en tee! ostin kahdet uudet saharat tänään (ja pihamuurahaisille "herkkupapanoita", ovat mokomat tehneet pesänsä juur rappusten juureen.
se on sitä kaivattua omakotitalon riemua. sekin.
moikkaillaan vielä ennen kuin sonera pakkaa laajakaistankin muuttomatkalle!
Pitääpä pistää mieleen tuo ötökkäkarkotteen nimi.
Meidän pihassa oli aikoinaan kaksi herukkapuskaa, mutta kun meillä ei juoda mehuja, pistin puskat nurin ja tein tilalle kukkapenkin.
Oi mitä ahkerointia. Virtaa tuntuu riittävän. minä hengästyin jo pelkästä lukemisesta.
Puhtia vaan pakkauspuuhiin, liskonainen. On tämä muuttaminen tosiaan melkoista häslinkiä.
Niinhän se taitaa olla, Niina, että sitä kannattaa kasvattaa, mikä itselle eniten iloa tuottaa..
Nämä ahkerat päivät ovat meikäläisellä aika harvinaisia, Leen@, mutta sitä iloisempi niistä osaa olla, kun joskus kohdalle sattuvat. Toivottavasti sinullekin koittaa pian vähän paremmat ajat..
Karehdin sua, sulla alkaa nyt jokin uusi aika tai vaihe ... se antaa taas virtaa eteenpäin! Jestas sentään, miltähän tuntuisi mahtua alle 40 numeron klettuihin? Sain tänään itsestäni valokuvan, jossa olin 21v ... joopa joo, käsivarretkin kuin jonkin nälkämaan lapsen. En minä sitä aikaa tai kiloja kaipaa, mutta edes alle 4kymmentä...
Kannattaa, Vilukissi kattella vaan meitä itseäsi paksumpia, niin pysyy mieli parempana. Nykyisellä asuinpaikkakunnalla olen sulautunut hyvin joukkoon, kun melkein joka toinen vastaantulija on samaa kaliiberia. Saapa nähdä kuinka uudella ;-)
Lähetä kommentti