Vielä ei ole syksy. Eihän ole. Vakuuttakaa mulle joku, ettei oo, vaikka mun mieleni ja kroppani muuta väittää!
Niin kauan kuin muistan, olen kärsinyt syysmasennuksesta. Pelkkää kaamosmasennusta se ei ole, koska elokuussa valoa pitäisi olla vielä riittävästi, mutta pahimmillaan syvenevä depis iskee jo näin aikaisin ja kestää maaliskuulle saakka. Nyt taitaa olla se "pahimmillaan".
Parhaita syksyjä ovat olleet ne, kun jotain uutta, haastavaa on alkanut: opiskelut, työ, uusi kouluvuosi opettajana tai uusia harrastuksia. Silloin iltojen pimenemistä, sadetta, tuulta ja kylmää ei ole niin ehtinyt huomata.
Kirkasvalolamppukin auttoi yhtenä vuonna. Silloin, kun niskat ovat näin pahasti jumissa kuin nykyään, en kuitenkaan uskalla sitä käyttää. Minulla nimittäin jännityspäänsärky kääntyy helposti kirkasvalosta migreeniksi ja se nyt ei ainakaan piristä ketään.
Se Potterelokuviin menokin taitaa nyt jäädä, koska kroppa kipeytyi monen tunnin istuskelusta puisilla penkeillä (lauantaina siellä konsertissa) niin kovasti, että en nyt taitaisi jaksaa nauttia elokuvateatterista. Sitäpaitsi siellä on niin paljon niitä vessassa ramppaavia, kännykkäänsä piipitteleviä, karkkipussejaan rapistelevia ja keskenään kähnäileviä pikku häiriötekijöitä, että taidan ostaa mieluummin sen dvd:n omaksi, kuin maksaa puolison kanssa 2x9euroa elokuvalipusta. Sitäpaitsi siskolla ja miehellään on mielettömän iso taulutelkkari surround-äänilaitteineen, joten paljon viihtyisämmin voimme nauttia leffoista siellä..
Milloin muuten elokuvissa käynnistä tuli noin arvokasta? Ajatelkaa nyt, yli 50 mummonmarkkaa yhdestä elokuvalipusta! Kuinkahan monella pienituloisella lapsiperheellä on varaa käydä elokuvissa..
Parhaita syksyjä ovat olleet ne, kun jotain uutta, haastavaa on alkanut: opiskelut, työ, uusi kouluvuosi opettajana tai uusia harrastuksia. Silloin iltojen pimenemistä, sadetta, tuulta ja kylmää ei ole niin ehtinyt huomata.
Kirkasvalolamppukin auttoi yhtenä vuonna. Silloin, kun niskat ovat näin pahasti jumissa kuin nykyään, en kuitenkaan uskalla sitä käyttää. Minulla nimittäin jännityspäänsärky kääntyy helposti kirkasvalosta migreeniksi ja se nyt ei ainakaan piristä ketään.
Se Potterelokuviin menokin taitaa nyt jäädä, koska kroppa kipeytyi monen tunnin istuskelusta puisilla penkeillä (lauantaina siellä konsertissa) niin kovasti, että en nyt taitaisi jaksaa nauttia elokuvateatterista. Sitäpaitsi siellä on niin paljon niitä vessassa ramppaavia, kännykkäänsä piipitteleviä, karkkipussejaan rapistelevia ja keskenään kähnäileviä pikku häiriötekijöitä, että taidan ostaa mieluummin sen dvd:n omaksi, kuin maksaa puolison kanssa 2x9euroa elokuvalipusta. Sitäpaitsi siskolla ja miehellään on mielettömän iso taulutelkkari surround-äänilaitteineen, joten paljon viihtyisämmin voimme nauttia leffoista siellä..
Milloin muuten elokuvissa käynnistä tuli noin arvokasta? Ajatelkaa nyt, yli 50 mummonmarkkaa yhdestä elokuvalipusta! Kuinkahan monella pienituloisella lapsiperheellä on varaa käydä elokuvissa..
4 kommenttia:
Kotona ihaninta katsoa leffoja sun muuta! Pause päälle tarvittaessa, sitä ei voi leffateatterissa tehdä.
Tuo syysmasennus taitaa olla hirveän yleistä, ja lieneekö geeniperäistä? Minä kuulun siihen vähemmistöön jota säät ja pimeyden lisääntyminen eivät haittaa lainkaan. Nautin syksystä ihan valtavasti.
Hyvä valaistus voi auttaa asiaa ja se että pitää mielen valoisana ja tapaa ystäviä. Kirkasvalo kuulostaa liioittelulta :)
Vuodenaikamasennukset on pelottavia. Minäkin pelkään syksyä, koska sen jälkeen tulee marraskuu, jolloin yleensä itsarivaiheeni aina alkaa... Ja ei. Siihen ei voi vaikuttaa omalla toiminnalla tai asenteella!
Kotona vaan Potterit! Elokuvat on liian kalliita aika monelle, en käy katsomassa kuin Meryl Streep -leffat, ei huvita haaskata kymppiä pelkkiin elokuviin.
No pahus!
Ei nuihin masennusjaksoihin taida olla muuta konstia kuin aikahyppy seuraavaan vuodenaikaan?
Minä virkistyn aina syksyllä(mikä ei kyllä vielä ole lähelläkään)ja kunhan talvi puskee lumimyrskyjä ja pakkasta olen parhaimmillani.
Myönnän.
Olen vähän outo...
Kevät saa aivot kirkumaan ja tekisi mieli hautautua pakastimeen, kunnes kesäkuu on varmasti alkanut!
Leffaliput on karanneet hintojensa vuoksi tänpään käsistä!
Jospa edes leffateattereita olis kunnostettu luksusta vastaavaan kuntoon, ymmärtäis tuon hinnan.
Vaan eipä ole.
minäkin olen syksy- ja talvi-ihminen. kun SE päivä ohitetaan vajaan kahden viikon päästä, alkaa tämä täti taas puhkua. olen niitä tyyppejä jotka elävät hanat kaakossa nimipäivästä syntymäpäivään, se viiden kuukauden väliaika on aika tahmeaa rämpimistä. eritoten tänä kesänä.
nauti nyt vielä kuitenkin, syksyyn on aikaa...
Lähetä kommentti