Että siitä kirjoittaminen voikin olla vaikeaa. Toisaalta se on jo loppuunkaluttu aihe. Henkilökohtaisesti en kuitenkaan koskaan ole välittänyt siitä kovin vilkkaasti keskustella. Omat ajatukset kun ovat erityisesti parisuhderakkauden osalta kulkeneet niin eri ratoja kuin monien lähipiiriläisten. Kun rakkaus on tunteita nostattava aihe, siitä on helppo saada myös riitoja aikaan, eikä semmoinen useinkaan palvele tarkoitusta.
Minun nuoruudessani ei filosofiaa lukiossa opetettu. Tutustuin etiikan oppikirjoihin vasta kypsässä aikuisiässä ja heti ensimmäisen kohdalla mukavasti napsahti. Sieltä löytyi perinteinen kristillisen etiikan tapa määritellä rakkaus, joka sopii minulle. Sen mukaan sitä olisi olemassa kolmea eri laatua, jotka liittyvät toisiinsa, saattavat esiintyä ajoittain samassa suhteessa ja ovat periaatteessa kaikki samaa alkujuurta, vaikka ilmenevätkin eri tavoin.
Sen teorian mukaan on olemassa ensinnäkin agape, joka on pyyteetöntä ja puhdasta. Se on peräisin Jumalasta ja on samalla sekä velvoittavaa että mahdollistavaa. Se tekee meistä ihmisiä ja kykeneviä hyvään. Rakastamme, koska Hän on ensin rakastanut meitä. Agape kutsuu meitä lähimmäisenrakkauteen ja uhrauksiin arvokkaiden asioiden puolesta.
On olemassa myös ystävien välistä rakkautta, välittämistä, veljeyttä ja sisaruutta, jota tässä teoriassa kutsutaan nimellä filia.
Sitten on vielä se kaikkien tuntema Eros, jonka yhteydessä ei juuri pyyteettömyydestä kannata puhua. Siihen liittyy niin selvästi myös halun ja omistamisen ulottuvuus ja niiden myötä usein myös mustasukkaisuus. Silti monesti mainitaan, että hyvään parisuhteeseen kuuluu myös ystävyys ja todetaan, että seksuaalisuus on niin erottamaton osa ihmistä, että eroottiset tunteet voivat herätä myös muita kuin omaa kumppania kohtaan.
Kun ihmiset käyttävät sanaa rakkaus, ei aina ole helppoa tietää, mistä nyt oikein puhutaan. Joidenkin suusta se lipsahtaa yhtä liukkaasti kuin välimerkkeinä ja adjektiiveina käytetyt voimasanat. Joillekin se tarkoittaa pelkästään seksuaalista kiintymystä. Itse taidan käyttää sitä useammin ilmaistessani tunnettani joitakin asioita tai muita elollisia objekteja kuin ihmisiä kohtaan.
Kerran kauan sitten, kun vanhempi ystäväni puhui minulle rakkaudesta, tulin kohauttaneeksi olkapäitäni ja ilmaisin, ettei moinen hömpötys taida olla minua varten. "Mutta mitä muuta tässä maailmassa on, jonka vuoksi elää", kysyi tuo romantikko ystäväni. Niinpä..Ehkä en enää yhtä ylimielisesti rakkaudelle tuhahtele, mutta kohteet valitsen edelleen tarkkaan. Enkä vieläkään voi ymmärtää niitä, joiden elämän tarkoitus, päämäärä ja suuri unelma on yksinomaan romanttinen rakkaus.
Taidan olla tylsä, epäromanttinen ja sangen epäeroottinen. Vaan ei se mitään. Meitä mahtuu tänne maailmaan niin kaikenlaisia. Erästä ystävää lainatakseni " On se hyvä, että me tykätään eri asioista. Sillä tavalla jää kullekin enemmän sitä mistä tykkää"
Minun nuoruudessani ei filosofiaa lukiossa opetettu. Tutustuin etiikan oppikirjoihin vasta kypsässä aikuisiässä ja heti ensimmäisen kohdalla mukavasti napsahti. Sieltä löytyi perinteinen kristillisen etiikan tapa määritellä rakkaus, joka sopii minulle. Sen mukaan sitä olisi olemassa kolmea eri laatua, jotka liittyvät toisiinsa, saattavat esiintyä ajoittain samassa suhteessa ja ovat periaatteessa kaikki samaa alkujuurta, vaikka ilmenevätkin eri tavoin.
Sen teorian mukaan on olemassa ensinnäkin agape, joka on pyyteetöntä ja puhdasta. Se on peräisin Jumalasta ja on samalla sekä velvoittavaa että mahdollistavaa. Se tekee meistä ihmisiä ja kykeneviä hyvään. Rakastamme, koska Hän on ensin rakastanut meitä. Agape kutsuu meitä lähimmäisenrakkauteen ja uhrauksiin arvokkaiden asioiden puolesta.
On olemassa myös ystävien välistä rakkautta, välittämistä, veljeyttä ja sisaruutta, jota tässä teoriassa kutsutaan nimellä filia.
Sitten on vielä se kaikkien tuntema Eros, jonka yhteydessä ei juuri pyyteettömyydestä kannata puhua. Siihen liittyy niin selvästi myös halun ja omistamisen ulottuvuus ja niiden myötä usein myös mustasukkaisuus. Silti monesti mainitaan, että hyvään parisuhteeseen kuuluu myös ystävyys ja todetaan, että seksuaalisuus on niin erottamaton osa ihmistä, että eroottiset tunteet voivat herätä myös muita kuin omaa kumppania kohtaan.
Kun ihmiset käyttävät sanaa rakkaus, ei aina ole helppoa tietää, mistä nyt oikein puhutaan. Joidenkin suusta se lipsahtaa yhtä liukkaasti kuin välimerkkeinä ja adjektiiveina käytetyt voimasanat. Joillekin se tarkoittaa pelkästään seksuaalista kiintymystä. Itse taidan käyttää sitä useammin ilmaistessani tunnettani joitakin asioita tai muita elollisia objekteja kuin ihmisiä kohtaan.
Kerran kauan sitten, kun vanhempi ystäväni puhui minulle rakkaudesta, tulin kohauttaneeksi olkapäitäni ja ilmaisin, ettei moinen hömpötys taida olla minua varten. "Mutta mitä muuta tässä maailmassa on, jonka vuoksi elää", kysyi tuo romantikko ystäväni. Niinpä..Ehkä en enää yhtä ylimielisesti rakkaudelle tuhahtele, mutta kohteet valitsen edelleen tarkkaan. Enkä vieläkään voi ymmärtää niitä, joiden elämän tarkoitus, päämäärä ja suuri unelma on yksinomaan romanttinen rakkaus.
Taidan olla tylsä, epäromanttinen ja sangen epäeroottinen. Vaan ei se mitään. Meitä mahtuu tänne maailmaan niin kaikenlaisia. Erästä ystävää lainatakseni " On se hyvä, että me tykätään eri asioista. Sillä tavalla jää kullekin enemmän sitä mistä tykkää"
4 kommenttia:
Minä olen lukenut jostain, että muinaisilla kreikkalaisilla oli neljä rakkautta merkitsevää sanaa:
EROS viittaa romanttiseen rakkauteen.
Sukurakkaus, jota esimerkiksi sisarukset tuntevat toisiaan kohtaan on STORGE.
Kreikkalainen sana FILIA, ilmaisee
ystävysten välistä rakkautta.
Ja suurin rakkaus-sanoista on AGABE,joka on epäitsekäs tunne ja kiinnostunut hyvän tekemisestä toisille. Jumala osoittaa tällaista rakkautta.
Olenpa jossain lukenut, että vanhemman ja lapsen välinen rakkaus erotetaan vielä näistä kaikista omaksi ilmaukseksi, jota en nyt kuitenkaan muista,
Suomen kielellä muista kuin eroottisesta rakkaudesta puhuminen on kai niin harvinaista, että näitä eroottisesta rakkaudesta eriäviä ilmauksia ei juuri tunneta. Se on kielen köyhyyttä ja ehkä myös mielen köyhyyttä, ellei muuta rakkautta tunnista kuin omaa himoaan täyttävän eros-rakkauden.
Vai Storge. Mukavaa, kun voi oppia näinkin uutta...Se onkin muuten hauskaa, että esimerkiksi lumelle meillä on olemassa monta sanaa, mutta rakkaudelle en taida suomenkielessä tietää kovin monta. Seksi onkin sitten taas IHAN eri juttu :-)
Eikös sitä sanota ettei sitä puhuta... eikä pussata. JA on vielä kaikenlaisia fobioitakin.
Akasta tuntuu, että noin yleisemmin puhetta aiheesta nykyään kyllä piisaa ja demonstraatioitakin niin, ettei asia epäselväksi kenellekään jää ;-) Mutta voihan semmoisia fobioitakin olla...
Miehiähän sitä taidetaan puheen ja pussauksen puutteesta useammin syytellä ;-)
Lähetä kommentti