keskiviikko 4. helmikuuta 2009

Uusi päivä, samat virheet

No, eihän se pahankurisuus akasta pienellä kelauksella ja kurinpalautuksella minnekään kaikonnut. Ja miten olisikaan. Johan se on mukana resunnut pian 45 vuotta. Siitä asiasta en kuitenkaan aio mieltäni muuttaa, etteikö ihmisen kannattaisi yrittää itseään kasvattaa - vaikkei sellainen nykyään niin muodikasta puuhaa olekaan.

Eettisyyttä tärkeämpää nykyään tuntuu olevan elämästä nauttiminen, "menestys" , "hauskan pitäminen" ja oman kehon esteettisyydestä huolehtiminen. Suurimpia luusereita ja elämästä syrjäytyneitä taidamme olla me, joilta se hauskanpito ei niin vain luonnistu (eikä sitäpaitsi useimmiten edes kiinnosta ja se vasta onkin ennenkuulumatonta). Kuluttaminen on kansalaishyve. Matkailu avartaa. Hyvä seksi on terveyden merkki ja jokaisen perusoikeus. Kulinarismi on kultivoituneiden persoonien harrastus. Pukeutuminen paljastaa arvosi ja asemasi. Vain vanhat, katkerat kurpat vänisevät jotain solidaarisuudesta ja pilaavat toisten iloa muistuttelemalla epäkohdista, joille ei yksittäinen ihminen kumminkaan mitään mahda.

En viihdy tässä ajassa. Se on tunnustettava, mutta lieneekö maailma koskaan tämän parempi ollutkaan. Eniten taitaa vaivata oma kyvyttömyys muuttaa radikaalisti parempaan suuntaan edes omaa elämää ja käyttäytymistä.

Mitä lienee Sokrateen päässä poukkoillut, kun hän viisaista aivoistaan päästi niinkin pöhkön aivopierun, että ihminen, joka tietää, mikä on hyvää ja oikein, muka toimisi automaattisesti ihanteen mukaisesti. Kissin paskat. En minä ainakaan.

2 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Myös henkinen kasvu on muodissa. Monet julkut menevät joka lehteen kertomaan "masennuksestaan" ja siitä, miten se kasvatti heitä henkisesti heti sen jälkeen, kun eivät enää jaksaneet olla masentuneita.

Pitää siis osata nauttia elämästä, mutta ensin on täytynyt olla jokin tragedia (esim. se "masennus"), jotta on voinut kasvaa henkisesti. Hehe, anteeksi sarkasmini. Sellainen tuli mieleeni hyvän kirjoituksesi luettuani.

Millan kirjoitti...

Saattapi muuten olla just noin. Meikäläinen on nykyään niin uutis- ja juorupimennossa, kun huusholliin ei tule yhtäkään lehteä, josta näkisi julkkisjuttuja, että ajankuvakin alkaa varmasti jo hämärtyä :-)