Kuvittelenkohan vaan, vai käykö muillekin niin, että asiat tapahtuvat ryppäissä (trusas) niinkuin tällä omalla murteellani sanotaan. Eli ensin voi arki olla tasaista kuin Pohjanmaan lakeus vaikka kuinka pitkään ja sitten" rupiaa yhtäkkiä hyppyyttämähän", eli sattuu ja tapahtuu, tulee iloa, surua ja haasteita, kaikkea yhtenä mylläkkänä. Nyt meinaa akalla elämä olla sellaista. "Viäntiä on ku sammakolla äkehen alla'", sanoi naapurin emäntä eilen ja samastuin kovasti sen sammakon osaan. Eikä ole pelkästään mukavaa tämä tämmöinen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti