Turhaan eivät kansanterveystyöläiset ole huolestuneet nykytätien turnauskunnosta. Eläkemummot ovat kuulemma ryhtyneet naukkailemaan alkomahoolia häpeilemättä yli suositusten ja siitähän ei tietenkään hyvää seuraa. Peliriippuvuus on kasvussa kaikissa ikäryhmissä ja nettiriippuvuus vaanii myös yhä useampaa seniori-ikäistä.
Oma isänikin opetteli tietokoneen käytön lähes seitsenkymppisenä ja luulen, että nyt nousisi aikamoinen meteli ja myrsky, jos sähköinen lelu häneltä jostain syystä pois vietäisiin.
Kauas ei ole omena tässä tapuksessa puusta lennähtänyt. Krätyakkaa on tänään ahdistanut koko iltapäivän. Gmail ei nimittäin toimi ja Akan koneelta se löytyy oman mökin kuvan alta. Olo on kuin aistideprivaatiokokeessa. Sormi alkaa naputtaa pöytää, varvas lattiaa, ja levoton mieli askaroi ongelman kimpussa:MIKÄ SITÄ VAIVAA!?? Mitäs jos joku nyt yrittää tavoittaa minua, enkä pääse vastaamaan.
Ja minä muka kuvittelen eläväni erakkona! Kaikkea muuta. Sosiaalisuuteni on vain siirtynyt vähemmän velvoittavaan sfääriin. En silti suin surminkaan olisi vielä 2000-luvun alussa uskonut, että auon sähköpostiani useita kertoja päivässä ja saan vieroitusoireita, ellen pääse päivittäin lukemaan suosikkiblogejani. Tämä täti taitaa olla riippuvainen ja luulenpa, että meitä on muitakin.
Ei se silti paljon lohduta, sillä riippuvuuteen kukaan ajautuu harvoin ilman, että siihen on syvempiä syitä. Omani taidan tietää. Tietävätköhän muut... Addiktoitunut tätiparka.
Oma isänikin opetteli tietokoneen käytön lähes seitsenkymppisenä ja luulen, että nyt nousisi aikamoinen meteli ja myrsky, jos sähköinen lelu häneltä jostain syystä pois vietäisiin.
Kauas ei ole omena tässä tapuksessa puusta lennähtänyt. Krätyakkaa on tänään ahdistanut koko iltapäivän. Gmail ei nimittäin toimi ja Akan koneelta se löytyy oman mökin kuvan alta. Olo on kuin aistideprivaatiokokeessa. Sormi alkaa naputtaa pöytää, varvas lattiaa, ja levoton mieli askaroi ongelman kimpussa:MIKÄ SITÄ VAIVAA!?? Mitäs jos joku nyt yrittää tavoittaa minua, enkä pääse vastaamaan.
Ja minä muka kuvittelen eläväni erakkona! Kaikkea muuta. Sosiaalisuuteni on vain siirtynyt vähemmän velvoittavaan sfääriin. En silti suin surminkaan olisi vielä 2000-luvun alussa uskonut, että auon sähköpostiani useita kertoja päivässä ja saan vieroitusoireita, ellen pääse päivittäin lukemaan suosikkiblogejani. Tämä täti taitaa olla riippuvainen ja luulenpa, että meitä on muitakin.
Ei se silti paljon lohduta, sillä riippuvuuteen kukaan ajautuu harvoin ilman, että siihen on syvempiä syitä. Omani taidan tietää. Tietävätköhän muut... Addiktoitunut tätiparka.
4 kommenttia:
Kuulostaa tutulta. Viime viikolla netti ei tominut 18 tuntiin! Olin ihan varma, että kaikki (siis Blogistaniassa) luulivat minun potkaisseen tyhjää, kun en päivittänyt mitään tai kirjoittanut näitä fiksuja kommentteja muiden blogeihin!
Kamala ahdistuslisä muutenkin depressiiviseen elämääni!
Vähemmästäkin voi mennä sekaisin.
Erakkoluonteena virtuaali on siitä hyvä juttu, että täällä voi säädellä sosiaalisuuttaan oman vointinsa ja halunsa mukaan.
Sellainen ei aina onnistu reaalissa.
Pienet nettisävärit, tai netittömyyssävärit, tekevät vain hyvää :)
Just niin, Susu Petal (allekirjoitan koko kommenttisi). Minulle on nyt käynyt vielä niin, että synkkyyden syöverissä satuin kirjoittamaan viime metreillä, kun se gmail vielä toimi, aika huolestuttavalta vaikuttavia viestejä. Nyt vaan toivon, että niiden vastaanottajat löytävät blogeihini, jos en satu vastaamaan puhelimeen, ennenkuin kutsuvat ambulanssin ;-)
Juu, Isopeikko. Minä ahdistuin peräti kirjan ääreen, lukemaan "huonosti käyttäytyviä filosofeja". Sain taas paljon hyviä vinkkejä pahojen tapojeni kehittämiseen ;-)
Lähetä kommentti