Mä en tykkää naisista. Ne on jotenki niin pikkusielusia ja suhtautuu niin tunteella kaikkeen. Nuorempana niistä monet viettää ihan liikaa aikaa peilin edessä ja kuntosalilla. Kannattais sekin aika käyttää ennemminkin ittensä sivistämiseen. Kroppa ja naama rupsahtaa, mutta sisäinen kauneus kestää ajan hampaan.
Emmä tykkää miähistäkään. Ne tekee itsestään vähintään yhtä suuren numeron. Siinä missä tosinaisten vaatteita ja ulkoista olemusta pitää aina muistaa kehua, tosimiesten voimat, kyvyt ja charmi tarvii yhtä paljon pönkitystä.
Lapsistakaan mä en tykkää. Vauvoina ne vuotaa molemmista päistä ja vähän vanhempana saa aikaan hirveetä sekasortoa. Kaiken aikaa ne vaatii jotain ja kuvittelee, että maailma on vaan niitä varten. Sitten niistä kasvaa nuoria miehiä ja naisia, jotka vuorostaan viettää aikaansa vaatekaupoissa tai urheilukisoissa ja jatkaa sitä samaa perinnettä.
Ihmiset on kyllä joskus ihan kivoja. Niissä on ihan mielenkiintoisia tyyppejä ja jos ei aina kaikkee ymmärrä, voi yrittää opetella ymmärtään. Siinä sitä onkin vapaa-ajan harrastusta kerrakseen.
Lemmikkieläimistäkin mä tykkään. Ne sanoo aina asiat just niin ku ne niitten mielestä on, mutta on silti tosi kilttejä ja kaiken lisäksi pehmeitä silittää (no, ei tiätysti kilpikonnat, kärmekset ja semmoset, mutta ne karvaisemmat).
Ittestänikään mä en tykkää. Mun kroppa ei tottele ollenkaan vaan hajoo pala palalta, vähitellen. Mun aivotkaan ei pelitä enää niinku ennen. Muisti prakaa ja mielipiteet alkaa luutua just niinku monilla muillakin vanhoilla ihmisillä. Kärttyisemmäksikin mä taidan käydä kaiken aikaa.
Silti mulla on tallessa tää eletty elämä, eikä kenenkään märkäkorvan kandee tulla sanoon mulle miten asiat on, ennenku ne ottaa selvää, miten ne on ollu ennenku ne parikyt vuotta sitten syntyi. Tässä maassa on jotain pahasti vinksallaan, jos alle kolmikymppiset on uransa huipulla. Siinä iässä on kyllä tietoo ja energiaa, mutta viisaus on useimmilla vasta idullaan.
Mä oon aina luullu, että tykkään ihan hirveesti nuorista, mutta en mä taida tykätä niistäkään.
Emmä tykkää miähistäkään. Ne tekee itsestään vähintään yhtä suuren numeron. Siinä missä tosinaisten vaatteita ja ulkoista olemusta pitää aina muistaa kehua, tosimiesten voimat, kyvyt ja charmi tarvii yhtä paljon pönkitystä.
Lapsistakaan mä en tykkää. Vauvoina ne vuotaa molemmista päistä ja vähän vanhempana saa aikaan hirveetä sekasortoa. Kaiken aikaa ne vaatii jotain ja kuvittelee, että maailma on vaan niitä varten. Sitten niistä kasvaa nuoria miehiä ja naisia, jotka vuorostaan viettää aikaansa vaatekaupoissa tai urheilukisoissa ja jatkaa sitä samaa perinnettä.
Ihmiset on kyllä joskus ihan kivoja. Niissä on ihan mielenkiintoisia tyyppejä ja jos ei aina kaikkee ymmärrä, voi yrittää opetella ymmärtään. Siinä sitä onkin vapaa-ajan harrastusta kerrakseen.
Lemmikkieläimistäkin mä tykkään. Ne sanoo aina asiat just niin ku ne niitten mielestä on, mutta on silti tosi kilttejä ja kaiken lisäksi pehmeitä silittää (no, ei tiätysti kilpikonnat, kärmekset ja semmoset, mutta ne karvaisemmat).
Ittestänikään mä en tykkää. Mun kroppa ei tottele ollenkaan vaan hajoo pala palalta, vähitellen. Mun aivotkaan ei pelitä enää niinku ennen. Muisti prakaa ja mielipiteet alkaa luutua just niinku monilla muillakin vanhoilla ihmisillä. Kärttyisemmäksikin mä taidan käydä kaiken aikaa.
Silti mulla on tallessa tää eletty elämä, eikä kenenkään märkäkorvan kandee tulla sanoon mulle miten asiat on, ennenku ne ottaa selvää, miten ne on ollu ennenku ne parikyt vuotta sitten syntyi. Tässä maassa on jotain pahasti vinksallaan, jos alle kolmikymppiset on uransa huipulla. Siinä iässä on kyllä tietoo ja energiaa, mutta viisaus on useimmilla vasta idullaan.
Mä oon aina luullu, että tykkään ihan hirveesti nuorista, mutta en mä taida tykätä niistäkään.
4 kommenttia:
Minä en luota ihmisiin - vielä jokin aika sitten ne söivät toisiaan! (varmaan pitivät kaikista)
Hehheeee, Polga :D Mä pidän susta - ihan kastikkeesta riippumatta.
Peikko tykkää ja elukoista :) Ihmistä se ei ole maistanut paitsi mitä vähän lipaissut joskus.
Hahahah, anteeksi, ny, mut mä en oo nauranu pitkiin aikoihin ja sun juttus oli tosi hyvä! Joo, uransa huipulla, 3kymppinen, ja pah, sanon mä...hyvä, ettei työhakuilmoituksessa lue suoraan, että 30 vuoden työkokemuksella varustettu 26 vuotias halutaan palvelukseen. Olen samaa mieltä, henkinen kasvu ja ikä on paras ikä!! Naamasta ei montaa velliä keitetä, se on taivaan tosi!
Lähetä kommentti