Mies sitten sai sen hakemansa paikan. Muutto tosin tulee eteen vasta syksyllä. Kun yksi haastattelijoista tiedusteli, miksi hän on valmis jättämään nykyisen työpaikkansa vasta silloin, mies vastasi, ettei voi jättää pulaan työpaikkansa naisia, joista toinen jää kesän alussa vauvalomalle ja toinen pian pitkälle sairaslomalle. "Ja sinäkö et sitten ole syyllinen kumpaankaan?" kysäisi haastatteleva koiranleuka. Huumorintaju on ihmisessä mukava piirre.
Nyt tarttis sitten A .Löytää talo ja jostain varat sen hankkimiseen.(helppoa kuin heinänteko, vai kuinka?) B. Pohtia, miten lampaille ja kanoille turvataan mahdollisimman mukavat vanhuudenpäivät, jos joudumme ne jonkun toisen hoitoon sijoittamaan. Missään tapauksessa meillä ei perheenjäseniä tapeta. Minä olen ne emonsa hylkäämät karitsat pullolla ruokkinut ja kasvattanut. Vielä tuommoisina kymmenvuotiaina, melkein satakiloisina möllyköinäkin ne mielellään tulisivat syliin ja sisälle jääkaapin äärelle kerjäämään tuttipulloa.
Projektin vaiheista C. on akalle mieluisin, vaikkei kahisevaa liiemmälti olekaan uuden huushollin sisustamiseen. Haaveena olisi nyt kuitenkin sen verran vanha ja tilava rakennus, että sen voisi tyyliin sopivasti sisustaa huutokaupoista ja kierrätyskeskuksista hankituilla vanhanaikaisilla huonekaluilla (en nyt puhu arvoantiikista, ihan halppissellainen riittää ja sopii paremmin eläkeläisen kukkarolle). Vaihdoin tämän pohjankin osittain juuri sen vuoksi, että vaaleata taustaa varten meikäläisen kömpelöhköt kuvat mahdollisista tulevista kirpparilöydöistä ja sisustusratkaisuista erottuvat paremmin.
Vaihe D. tässä muutoksessa toteutuu näillä näkymin tosiaan vasta syksyllä. Onneksi tällä kertaa saa muuttoa tehdä ihan rauhassa ja tavaroita kuljetella peräkärryllä vähän kerrallaan. Osa nykyisen kotimme huonekaluista on jo niin loppuun kaluttuja, ettei niitä edes uuteen kotiin viedä. Siivousta, lajittelua, pakkausta ja kuljettamista riittää silti pitkäksi aikaa.
Viime yönä laskeskelin, että tämä on nyt laskutavasta riippuen meikäläisen elämässä kuudestoista täysmittainen muutto. Viimeksi oli vaikeinta, koska muutimme yli 200 neliön talosta tähän puolta pienempään mökkiin. Jos ei muutoista muuta hyvää keksi, niin ainakin sillä tavoin tulee käytyä romppeensa läpi ja hankkiuduttua eroon tarpeettomasta.
Täällä eletään siis kiintoisia aikoja.
Nyt tarttis sitten A .Löytää talo ja jostain varat sen hankkimiseen.(helppoa kuin heinänteko, vai kuinka?) B. Pohtia, miten lampaille ja kanoille turvataan mahdollisimman mukavat vanhuudenpäivät, jos joudumme ne jonkun toisen hoitoon sijoittamaan. Missään tapauksessa meillä ei perheenjäseniä tapeta. Minä olen ne emonsa hylkäämät karitsat pullolla ruokkinut ja kasvattanut. Vielä tuommoisina kymmenvuotiaina, melkein satakiloisina möllyköinäkin ne mielellään tulisivat syliin ja sisälle jääkaapin äärelle kerjäämään tuttipulloa.
Projektin vaiheista C. on akalle mieluisin, vaikkei kahisevaa liiemmälti olekaan uuden huushollin sisustamiseen. Haaveena olisi nyt kuitenkin sen verran vanha ja tilava rakennus, että sen voisi tyyliin sopivasti sisustaa huutokaupoista ja kierrätyskeskuksista hankituilla vanhanaikaisilla huonekaluilla (en nyt puhu arvoantiikista, ihan halppissellainen riittää ja sopii paremmin eläkeläisen kukkarolle). Vaihdoin tämän pohjankin osittain juuri sen vuoksi, että vaaleata taustaa varten meikäläisen kömpelöhköt kuvat mahdollisista tulevista kirpparilöydöistä ja sisustusratkaisuista erottuvat paremmin.
Vaihe D. tässä muutoksessa toteutuu näillä näkymin tosiaan vasta syksyllä. Onneksi tällä kertaa saa muuttoa tehdä ihan rauhassa ja tavaroita kuljetella peräkärryllä vähän kerrallaan. Osa nykyisen kotimme huonekaluista on jo niin loppuun kaluttuja, ettei niitä edes uuteen kotiin viedä. Siivousta, lajittelua, pakkausta ja kuljettamista riittää silti pitkäksi aikaa.
Viime yönä laskeskelin, että tämä on nyt laskutavasta riippuen meikäläisen elämässä kuudestoista täysmittainen muutto. Viimeksi oli vaikeinta, koska muutimme yli 200 neliön talosta tähän puolta pienempään mökkiin. Jos ei muutoista muuta hyvää keksi, niin ainakin sillä tavoin tulee käytyä romppeensa läpi ja hankkiuduttua eroon tarpeettomasta.
Täällä eletään siis kiintoisia aikoja.
4 kommenttia:
Jaa-a.
Onneksi olkoon vaan muutoksesta, muutosta ja muustakin.
Täällä sitä vaan grillaudutaan hiljaisella tulella, sillä näissä meidän hommissa paikanvaihto tai edes haku- ja täyttöprosessi ei ole sekuntipeliä.
Jätin hakemuksen lokakuussa, hakuaika päättyi marraskuun alussa, kelpoisuuden toteamisen valitusaika on juuri hiljattain päättynyt, ja nyt odotellaan sitä, että varsinaisessa työnantaja- ja palkanmaksajaorganisaatiossa ryhdytään miettimään, että hetko, kuinkas me nyt näistä hakijoista sitten valitaan se meille juuri sopiva.
Sitten, kun saavat joskus päätöksen aikaiseksi, on asialla luonnollisesti pöytäkirjan tarkastamisesta ja asian tiedoksisaattamisesta lukien kolmenkymmenen päivän valitusaika.
Jos arpa lankeaa ihanasta maasta, niin voi hyvinkin toukukuulla tulla lopulta valmista - kelle se sitten lankeaakaan.
Joka tapauksessa, hermopeliä on tämä.
Juu, ei nuo työnantajat paljon työntekijän kantilta asioita ajattele.
Seurasin taannoin siskon hakurumbaa kymmeniin paikkoihin. Yhtäkkiä olisi pitänyt kahden viikon varotusajalla olla valmis aloittamaan työt toisella puolella
Suomea ilman mitään tietoa asunnosta.
Mutta ei ole hauskaa tuommoinen odotuttaminenkaan. Outoa että viitsivätkin, kun kanttoreista on ainakin täällä pohjoisempana kuulemma kova pula.
Kävinpä kurkkimassa sitä musiikkimakuasi ;) niinpä näyttää olevankin, sama kappale aloittaa listan, hassua. Tuo nyt vaan on huippuihana kappale, muisto nuoruudesta.
Ja Bonnie Tyler niin mahtava käheä ääninen laulajatar.
Vai teille tuleep muutto eteen, kauaskinko?
Noin 150 kilsaa tästä koilliseen lähdetään, Inkku. Takaisin saman järven rannalle, mistä tänne 15 vuotta sitten muutettiin :-)
Lähetä kommentti