Nyt just, jos en pikaisesti ryhdy voimaperäisiin toimenpiteisiin, mä hukun paskaan. Se vaara uhkaa sekä sisäisesti että ulkoisesti. Huusholli on suorastaan saastainen. Kissat, koirat ja mies kantavat näillä säillä sisälle joka ulkoilulta puolen painonsa verran kuraa. Minä en, siitä yksinkertaisesta syystä, että en käy ulkona, ellei ole äärimmäinen pakko (ja ehkä myös siitä, että vain puoleenkin elopainostani tarvittaisiin varmasti kaikki tämän paikkakunnan kurat).
Mua potuttaa kroonisesti. On siihen jonkin verran syytäkin. Jatkuvat, laaja-alaiset kivut ja depis torpeedoivat tehokkaasti pienimmätkin hyvät aikomukseni. En kertakaikkiaan jaksa mitään. Aamulla väsyttää, päivällä väsyttää, illalla vasta väsyttääkin, mutta ei yöllä ilman unilääkkeitä - aivan riippumatta siitä, miten monta vuorokautta olen valvonut. Pinna on jatkuvasti kireällä ja aloitekyky nollassa.
Kuten nimi antaa ymmärtää, tämä blogi on olemassa siksi, että olisi edes jokin paikka, jonne voin kaataa kaiken mieleni saastan: raivon, pettymyksen, tuskan ja pienemmät arkiset harmit. En odota tälle lukijoita, enkä suosittele kenellekään. Korkeintaan tätä selaillessa voi ehkä huokaista helpottuneena ja todeta oman elämän olevan sentään aika hyvällä mallilla.
Pieni moraalinen närkästyskin antaa joskus elämään pontta. Minä en taatusti tarjoa mitään trendikkäästi viihdyttävää seksi- tai päihdesotkua ihmeteltäväksi. Täältä tulee tuutin täydeltä tiukkapipoista moralismia, epämuodikasta idealismia ja kehnon ihmisen tuskaista ärinää arjen hallitsemattomuuden keskellä.
Seksi ja addiktiothan nykyään jo hyvin sallitaan, mutta vahnanaikainen suvaitsemattomuus on täysin sopimatonta. Tämä akka ei trendeistä paljon piittaa vaan paheksuu oikein olan takaa... kunhan taas jossain vaiheessa jaksaa. Nyt sattuu selkään ja oksettaa niin, että tarttee poistua yrjölle.
Mua potuttaa kroonisesti. On siihen jonkin verran syytäkin. Jatkuvat, laaja-alaiset kivut ja depis torpeedoivat tehokkaasti pienimmätkin hyvät aikomukseni. En kertakaikkiaan jaksa mitään. Aamulla väsyttää, päivällä väsyttää, illalla vasta väsyttääkin, mutta ei yöllä ilman unilääkkeitä - aivan riippumatta siitä, miten monta vuorokautta olen valvonut. Pinna on jatkuvasti kireällä ja aloitekyky nollassa.
Kuten nimi antaa ymmärtää, tämä blogi on olemassa siksi, että olisi edes jokin paikka, jonne voin kaataa kaiken mieleni saastan: raivon, pettymyksen, tuskan ja pienemmät arkiset harmit. En odota tälle lukijoita, enkä suosittele kenellekään. Korkeintaan tätä selaillessa voi ehkä huokaista helpottuneena ja todeta oman elämän olevan sentään aika hyvällä mallilla.
Pieni moraalinen närkästyskin antaa joskus elämään pontta. Minä en taatusti tarjoa mitään trendikkäästi viihdyttävää seksi- tai päihdesotkua ihmeteltäväksi. Täältä tulee tuutin täydeltä tiukkapipoista moralismia, epämuodikasta idealismia ja kehnon ihmisen tuskaista ärinää arjen hallitsemattomuuden keskellä.
Seksi ja addiktiothan nykyään jo hyvin sallitaan, mutta vahnanaikainen suvaitsemattomuus on täysin sopimatonta. Tämä akka ei trendeistä paljon piittaa vaan paheksuu oikein olan takaa... kunhan taas jossain vaiheessa jaksaa. Nyt sattuu selkään ja oksettaa niin, että tarttee poistua yrjölle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti