sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Viinan kiroista

Äsken osui silmiin tämä. Vanhempi naishenkilö on siis kärähtänyt matkailuautolla ajelusta lähes kolmen promillen humalassa. Eivät ole mummotkaan enää niinkuin ennen, eivätkä muuten nuoremmatkaan naisihmiset. Ratista pitäisi sentään ymmärtää pysyä poissa sekä vanhempien että nuorempien tuossa tilassa. Sitä mieltä on tämä Akka, vaikkei lasiin syljekään.

Vasta muutama päivä sitten luin jostain uutisen, jonka mukaan erityisesti eläkeikäiset naiset muistavat vielä sen ajan, kun naisten alkoholinkäyttöön suhtauduttiin hyvin paheksuvasti. Aina ei ole naisia Suomessakaan esimerkiksi päästetty ilman miesseuralaista ravintolaan. Julkisesti juovia ja humaltuvia feminiinejä karsatetaan vieläkin (siinä missä humaltuneita miehiä saatetaan pitää jopa huvittavina) ja ilmaistaan huolta mahdollisesti huonolle hoidolle jäävistä lapsista ja naisten miehiä heikommasta kyvystä kestää alkoholin haittoja.

Nyt kun markkinoille ovat rynnineet viinien laatikkopakkaukset, monet naiset kuulemma ostavat mieluummin niitä kuin kantavat kotiin vastaavan määrän juomaa lasipulloissa. Toki neljä lasiputelia koliseekin kassin pohjalla pahaenteisemmin, kuin napakka, kahvasta käsiteltävä pahvipakkaus. Hanasta sitten kuulemma tulee loroteltua oman kodin suojissa huomattavasti hanakammin kuin tulisi juotua esim. julkisella terassilla. Yhä enemmän alkoholista johtuvia sairauksia puhkeaakin kuulemma ikääntyvillä naisilla ja alkoholikuolemat ovat nousussa sekä molemmilla sukupuolilla että eri ikäryhmissä. Erityisen huolestuttavaa on mielestäni kuitenkin tämä alkoholin turmiollinen vaikutus lapsiin, josta on viime aikoina kuulunut paljonkin uutisia. Huostaanotot ovat taas terassikauden käynnistyttyä kuulemma räjähdysmäisesti lisääntyneet ja se on tosi surullista.

Toissapäiväisellä terapiakäynnillä paljastin kuuluvani itsekin nykyään tuohon hanasta tissuttelijoiden kasvaaan joukkoon, vaikka seurakunnassa työskennellessäni olin lähes täysraitis, koska en halunnut antaa nuorille huonoa esimerkkiä, enkä kokenut alkoholia välttämättä tarvitsevani. Siihen ihana terapeuttini reagoi niin topakasti, että puhkesin hihittämään kesken vakavan keskustelun. Eihän tämä mikään naurun asia ole ja voihan viinistä vielä Krätyakalle ongelmakin tulla, mutta todennäköisimmin ongelmaksi muodostuu vain tyhjät pullot ja nyt sekin on melkein ratkaistu, kun on keksitty tuo pahviviini...

Todellisuudessa en taida olla oikein alkoholiriippuvaista tyyppiä, vaikka ajoittain sitä kipujen lievitykseksi hörppäilenkin. Tilanne on nimittäin sikäli outo, että kaikki kokeillut kipulääkkeet tehoavat huonommin tai aiheuttavat ( huom. toistaiseksi. Mielipiteeni saattaa äkisti muuttua, jos onnistun vielä juomaan itselleni maksakirroosin) vaikeampia sivuvaikutuksia, kuin kaksi lasillista viiniä kerta-annoksena. Enkä minä onneksi sitä vielä joka päivä naukkaile - enkä joka toinenkaan. Jos siitä lopulta henki lähtee, niin toivon vaan, että loppu olisi nopea.

Pidemmästä iästä en nimittäin ole enää pitkään aikaan haaveillut ja niinhän sitä sanotaan, että ilman viiniä, laulua ja muita nautintoja elämä tuskin pitenee, se vaan tuntuu pitemmältä - Akan tapauksessa myös kivuliaammalta.

7 kommenttia:

Celia kirjoitti...

Nykyään tosiaankin tasa-arvoa pyritään saavuttamaan varsin kyseenalaisillakin alueilla, kuten alkoholin suurkulutuksessakin. Eikä rattijuopumuksesta säästä enää sukupuolikaan vaan humalassa voi törttöillä tasa-arvoisesti niin miehet kuin naisetkin.

Naiset alkoholisoituvat muuten huomattavasti vähäisemmistä alkoholimääristä kuin miehet, ja siitä saadaan "kiittää" fyysisiä eroja. Todennäköisesti tissuttelevia naisihmisiä on ollut iät ja ajat, mutta ehkä sosiaaliset paineet ja naapurikontrolli ovat toimineet huomattavasti voimakkaampina aikoinaan. Ja nykyään ihmiset saattavat lomatunnelmissa unohtaa järjen käytön, niin varmaan tämäkin vanharouva, joka kärähti rattijuopumuksesta. Onneksi kärähti ennen kuin ehti aiheuttaa liikenteessä mitään peruttamatonta itselleen ja muille.

Minulle on sitten käynyt hieman toisinpäin kuin sinulla. Nuorena käytin alkoholia varsin huolettomasti ja oman nykymittapuuni mukaan mitattuna ihan liian paljon. Nykyään pyrin kiertämään viinin mahdollisimman kaukaa. Alkoholi aiheuttaa nimittäin minulla masennusta ja ahdistusoireita pieninäkin määrinä.

Tiedän, että alkoholia käytetään kivunlievitykseen. Opiskeluaikana minulla oli professori, joka tuoksahti välillä konjakilta, jota hän naukkaili kuulemma sydänoireisiin.

Suomessa kivunlievitys on ilmeisesti vielä täysin alkeellista. Muistan, kuinka vielä joitakin vuosia sitten väitettiin yleisesti, että lapsi ei tunne kipua samalla tavalla kuin aikuiset, eikä heille pitäisi syöttää kipulääkkeitä kohtuuttomasti. Kuoleville syöpäpotilaille ei vielä nykyäänkään aina anneta tarpeeksi kivunlievitystä, koska morfiinista voi joutua koukkuun. Siis ihminen, joka kumminkin kuolee ihan kohta, halutaan varjella huumekoukusta!

On tosiaankin joitakin kiputiloja, joihin tavanomaiset lääkkeet eivät tehoa, mutta - nyt epäröin tätä kirjoittaa - lääkekannabis kuulemma tehoaa. En tiedä kuitenkaan, hyväksytäänkö Suomessa sen käyttöä. Minä olen ehdottomasti huumevastainen (= ihminen ei tarvitse ihan oikeasti minkäänlaisia päänsekoittimia hupikäyttöön), mutta tässä kohdassa myötätuntoni on täysin kipupotilaan puolella.

Millan kirjoitti...

Tuo lääkekannabiskysymys on tosiaan kuuma keskustelunaihe monila kipupotilaiden foorumeilla. En oikein tiedä, miten siihen pitäisi suhtautua, koska tutkimuten mukaan kannabis ei ole esimerkiksi aivojen ja mielenterveyden kannalta niin vaaraton aine kuin jotkut yrittävät väittää.

Terminaalivaiheen syöpäpotilailla ja muilla kuolemanvakavasti sairailla minunkin mielestäni kivun lievitykseen pitäisi olla saatavilla kaikki tehokkaimmat keinot - kannabista myöten. itse en kuitenkaan, ainakaan vielä, taitaisi pössyttelemään ruveta..

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin nuorempana nautin alkoholia aika surutta, mutta nykyään voi melkein yhden käden sormilla laskea ne kerrat vuodessa, kun nautin siiderin tai lasin tai pari viiniä. Jollain lailla kännääminen on minusta ymmärrettävä vaihe nuoruudessa, mutta minusta sen pitäisi tosiaan olla vain vaihe, josta sitten kasvetaan ohi. Se oli aikanaan ihan hauskaa, ja aikanaan illan juhliminen ei esimerkiksi häirinnyt seuraavan päivän aamuvuoroa töissä. Nykyään sitten, jos valvon ja vielä nautin alkoholia paria lasia enemmän, toipuminen kestää viikon. Harvemmin se kuitenkaan niin hauskaa on, että se olisi ihan sen arvoista. Minä en siis oikein käsitä kännäämistä jokaviikonloppuisena vapaa-ajanviettotapana. Pienen tissuttelun tosin pystyn hyvin ymmärtämään, vaikka en sitä itse harrastakaan, varsinkin, jos siitä on mainitsemasi kaltaista hyötyä. En tosin silloin, kun siitä tulee ihan itse tarkoitus, ja jos viiniä ei ole saatavilla, niin ajatuksiin ei mahdu mitään muuta kuin että pakko saada.

Ravintolassa töitä tekevä tuttu on usein puhunut kanta-asiakkaina käyvistä yksinhuoltajaäideistä, jotka tulevat viikonloppuiltaisin baariin ja jättävät pienet lapsensa kotiin yksin, eikä kyse ole edes yhdestä tai kahdesta, vaan ihan asiakasryhmästä. Se kuulostaa minusta edelleen hirvittävältä. Sitä miettii, kumpi on pahempi, se, että ne lapset ovat siellä yksin, vai se, että aamuyöllä heillä on seuranaan humalainen äiti, joka vielä on mahdollisesti raahannut kotiin jonkun baarista löytämänsä miehen.

Minusta oli kyllä käsittämätöntä, kuinka alkoholinkäyttö lähti suomalaisten käsistä, kun alkoholiveroa laskettiin. Jollain lailla vielä ymmärrän, että se vaikutti nuorten juomiseen, mutta että ihan "normaalien" (kuka meistä on normaali...) aikuisten ihmisten. Suomalainen alkoholikulttuuri on jotenkin tosi omituinen. Nykyään ei onneksi enää joudu jatkuvasti selittelemään, jos ravintolassa istuu limulasin ääressä - silloin nuorenakin, vaikka paljon ryyppäsinkin, saatoin toisinaan istua illan ravintolassa pelkkää tuoremehua nauttien, ja kerrankin tanssiin hakenut mies melkein kompastui jalkoihinsa, kun jäi tuijottamaan taaksepäin lasiani katsoen. Silloin kun lasista pystyi päättelemään, mitä juomaa siinä oli. Silloin piti olla kuskina tai raskaana, että oli hyväksyttyä olla nauttimatta alkoholia.

Kivunlievitykseen suhtautumisen suurin ongelma on varmaan, ettei kivun määrää voi absoluuttisesti mitata. Minusta tässä pitäisi tärkeintä olla se, miten ihminen itse sen kokee, ja pitäisi suhtautua vakavasti siihen, mitä ihminen itse sanoo. Tämä on taas yksi niistä monista asioista, missä ihmisiä ei oteta huomioon yksilöinä. Ja sitten tulee näitä uutisia hoitajista, joiden varastamat lääkkeet päätyvät kadulle myyntiin, ja tästä saadaan hyvä perustelu pitää helpotusta tarjoavien lääkkeiden saanti minimissään. Minä olen henk.kohtaisesti hyvin lääkekielteinen, mutta vain omalla kohdallani. Minusta siinä pitäisi olla suurempi mahdollisuus itse päättää sen jälkeen, kun on saanut tietoonsa hyödyt ja haitat.

Elegia kirjoitti...

Alkoholiveron laskemisen vaikutuksia alkoholin kuluttamiseen ei voi suoraan rinnastaa. Suomessahan alkoholin kulutus on kasvanut joka vuosi, joten turha pistää sitä pelkästään veronalennuksen piikkiin.

Tämä noususuhdanteinen kehitys on ollut nähtävissä muutenkin, joten sopii miettiä kuinka suuri osa siitä on ”luonnollista” kasvua ja kuinka suuri osa veronalennuksesta johtuvaa. Pitää myös ottaa huomioon alkoholin sekä veroton että laiton maahantuonti. Näistä ei ole eksakteja lukuja olemassa.

Itse en siis lähtisi tuomitsemaan jotain yksittäistä veroasiaa alkoholin kulutuksen kasvamisen syyksi. Tietenkin, jos haluaa etsiä syntipukkia tai helppoa selitystä jollekin, niin ehkä sitten.

Itse en missään tapauksessa halua vähätellä alkoholin mahdollisia ikäviä vaikutuksia sekä itseen että etenkin viattomiin sivullisiin, mutta alkoholisteille on yks ja sama maksaako se viinapullo euron enemmän tai vähemmän (juurikaan tämän suuremmista hinnoistahan ei edes verojen vemputuksen yhteydessä ole ollut kyse). Jos sitä viinaa on pakko saada, niin kyllä ne ylimääräiset pari euroa aina jostain löytyy.

Alkoholiveron vaikutus on voinut myös näkyä ravintoloissa siten, että Alkosta ostetaan suurempia määriä alkoholia, koska ravintolassa ei viitsitä maksaa niitä sikahintoja. Tosin nämä ravintoloiden anniskelematkin määrät ovat kaiketi laskennoissa mukana eli sinänsä on aika sama, mistä se viina tulee, jos se tilastoissa kuitenkin näkyy.

En myöskään syyttäisi tasa-arvoistumista naisten juomisesta. En usko, että se saa naiset juomaan. Varmaan olisivat ryypänneet jo aiemmin samalla, ellei sitä olisi paheksuttu ja pidetty miesten puuhana. Onko siis oikein, että naiset ovat pysyneet ”kuosissa” vain siksi, koska heitä on sukupuolensa takia kritisoitu siitä, kun taas miehiä on paijattu päähän?

En ole feministi enkä alkoholin puolestapuhuja, ja olen elänyt alkoholistiperheessä (jossa molemmat vanhemmat joivat) koko ikäni. En myöskään kaipaa niitä aikoja (jolloin en tosin vielä elänyt), kun naisen paikka oli nyrkin ja hellan välissä tai vähintäänkin vain kotona pesemässä lattiaa ja hoitamassa lapsia, kun kaikki muu olisi ollut kauhistus.

Alkoholin kulutusongelmaa ei millään verovemputuksilla paranneta. Milläs sitten? En tiedä. Pitääkin ihan miettiä.

Minäkin muuten käytän hanaviinejä. Ne säilyvät paremmin kuin avatut pullot. Ja alkoholia menee minullakin lähinnä (henkisen) kivun hoitoon. Alkoholistia minusta ei saisi tekemälläkään, sillä en jaksa juoda niin paljon ja tiedän, millaista se on. Ei kiinnosta. Sitä paitsi fyysinen kuntoni on minulle liian rakas, että uhraisin sen viinalle.

Anteeksi avautuminen. Hyvä kirjoitus sinulla!

Anonyymi kirjoitti...

Pointtini ei ollut veronalennus, se oli vain esimerkki hinnan alenemisesta. Pointti oli se, kuinka (tutkitusti) hinta - jopa muutaman kymmenen sentin ero pullon hinnassa - ja saatavuus ovat suorassa suhteessa kulutukseen, eikä kyse ole pelkästään suurkuluttajista, vaan ihan tavallisista työssäkäyvistä miehistä ja naisista. Vertailukelpoisia kulutuslukuja on ulkomailta rahtaamisen takia vaikea saada, mutta tilastot alkoholin aiheuttamista terveyshaitoista puhuvat selvää kieltä, ja ovat suorassa suhteessa nimenomaan hintaan ja saatavuuteen.

Millan kirjoitti...

Se, että en nyt, enkä aina muutenkaan, vastaa suoraan kaikkien kommentteihin, ei tarkoita, etten olisi niistä innoissani tai että olisin jostain kovasti eri mieltä. Tuntuu vaan, että tämän blogin kommenttilootat täyttyvät niin fiksuista, asiantuntevista, oivaltaista ja monelta kannalta aihetta valottavista kommenteista, että joskus nautin mieluusti vain niiden lukemisesta ja mietiskelystä, enkä edes yritä keksiä mitään fiksua tai nasevaa vastauskommenttia.

Kiitos Celia, Lyyti ja Elegia näistä. Tää tykkää tämmöisistä :-)

Obeesia kirjoitti...

Tänään juuri muistelin, kuinka kouluaikoina Seinäjoella näimme pitkäripaisen eli alkon oven takana pitkän jonon. Hyvän kasvatuksen saaneina ihmettelimme sitä kovasti. Kauheinta oli, että jonossa oli muutamia naisiakin!

Se oli 1960-lukua se. Miksiköhän viinakauppaan piti silloin jonottaa? Ei kai siellä alennusmyyntiä ollut?

Toinen kauhistuttava asia oli, kun näimme asemaravintolassa erään opettajamme. Hänen edessään oli lasillinen viiniä!