keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Kuluttaminen kuluttaa

Taas törmäsin uutiseen, joka nostatti niskakarvat pystyyn. Oikein imperatiivissa toimittaja Taloussanomissa komentaa meitä kilpailuttamaan palvelutaloja. Palvelukotien kuukausivuokrissa on kuulemma yli tuhannen euron eroja ja tarkkaan kannattaa selvittää, mitkä hyödykkeet ja palvelut hintaan sisältyvät, kun useissa paikoissa esim. lämmitys, sairaahoitopalvelut, virkistystoiminta ja kodinhoitoapu on hinnoiteltu erikseen.

Raivoa Krätyakassa nostattaa se, että useat palvelutaloihin hakeutuvat eivät yleensä enää koe pärjäävänsä yksin aiemmassa asumismuodossaan. He siis tarvitsevat nimenomaan apua ja palveluja, eivätkä välttämättä ole kykeneviä aktiivisesti tutkimaan, vertailemaan ja hakemaan tietoa erilaisista palvelumuodoista.

Jos nyt jo joka viides suomalainen asuu yksin taloudessaan ja tutkimustenkin mukaan kiinteät suhteet sukulaisiin ovat yhä harvinaisempia, kuka näiden yksinäisten, apua tarvitsevien puolesta sen vertailun suorittaa?

Ehkä eniten näissä kuluttajan vastuuta korostavissa jutuissa (joita kirjoitetaan ahkerasti nykyään aiheesta kuin aiheesta. Itse muistan viime viikkoina nähneeni ainakin sähköstä, lämmitysjärjestelmistä, puhelinliittymistä ja asuntolainojen hinnoista) ärsyttää toimittajien holhoava ja ylimielinen asenne. Rivien välistä olen lukevinani, että "aivan oikein teille teille tolvanoille, että riistetään, kun ette yhtään viitsi pitää puolianne. Mokomatkin lampaat".

Itse yritän parasta aikaa vertailla eri lämmitysmuotojen ekologisuutta, helppokäyttöisyyttä ja kukkaroni kestävyyttä niiden hankinnan suhteen. Myös sähköyhtiön valinta tulee ajankohtaiseksi uuteen kotiin muuton myötä. Kaksi autovanhustakin tulee pian tiensä päähän, emmekä todennäköisesti tulevaisuudessa tarvitse kuin yhden. Eri asia sitten on, onko näillä tuloilla elävillä varaa sähköautoon, jollaisesta haaveilemme ja mikä sitten on lopulta ekologisin vaihtoehto.

Kun meikäläiselläkin on kaiken tämän ristiriitaisen informaatiotulvan keskellä vaikeuksia erottaa olennainen epäolennaisesta ja löytää jostain voimavaroja edes mittavimpien kulutuspäätösten harkintaan ja hintavertailuun, miten ihmeessä siihen pystyisi ihminen, jolla on vielä vähemmän resursseja.

Kyllä nyt olisi tilausta useammallekin "vertaa ennenkuin ostat" -tyyppiselle palvelulle, johon joku kokoasi laajan, mutta mahdollisimman puolueettoman tietokannan ja tiivistetyn vertailun eri tuotteiden ja palvelujen omnaisuuksista. (Useimmat lehdissä näkyvät vertailut kun näyttävät keskittyvän pelkästään tiettyihin aspekteihin, kuten hintaan tai sitten esittelevät palveluja kovin pääkaupunkikeskeisesti) Jos joku jo tietää sellaisia olevan esimerkiksi juuri edellä mainittujen kulutushyödykkeiden suhteen, vinkkejä kiitollisena vastaanotetaan.

Ja ennen kaikkea toivon, että ammattilaisten lisäksi myös ihan tavalliset kansalaiset pitäisivät enemmän huolta toisistaan, jakaisivat tietoa ja neuvoisivat, jos sattuvat tietämään. Siihen tämä netti on oiva foorumi. Sen olen jo ehtinyt huomata, mutta niin monet ihmiset elävät vielä ihan "verkostoitumattomina" (monessakin mielessä). Kuka auttaisi heitä?



5 kommenttia:

Obeesia kirjoitti...

Siinä tilanteessa kun ihminen tarvitsee paikkaa jossain palvelukodissa, voi olla vaikeaa päästä yhtään minnekään. Silloin otettava se, mihin pääsee. Ainakin täällä Tampereella.

Millan kirjoitti...

Nimenomaan, tai lähdettävä jonnekin kauas tutuilta seuduilta, mikä on aivan epäinhimillistä..

vilukissi kirjoitti...

Olet niin oikeassa, että aivan paha olo velloo sisällä. Me tarvitsisimme potilasasiamiestä vastaavan ihmisen sos.puolelle, jonka tehtävä olisi olla Ihmettelijä ja Kyseenalaistaja. Olla kaikkien apua tarvitsevien puolella. Siinä olisi työsarkaa kerrakseen. Vaikka mahdollisesti byrokratia lisääntyisikin, niin jokainen tietäisi asioiden olevan täysin niin hyvällä tolalla kuin vain on mahdollista.

Pohojan Akka kirjoitti...

En tiedä, mitä on tapahtunut joko sinun koodissasi tai minun koneessani, mutta nyt tämä toimii oikein Firefoxissakin!

Palvelutalot ovat tulevaisuuden liikeidea. Ja alalla tunkee monenlaisia yrittäjiä. Naisyrittäjien Nuoren Oraan palkinnon sai muistaakseni kuopiolainen nuori nainen, joka oli laittanut pystyyn palvelutalon ja rakentaa siitä nyt franchise-ketjua. Onnea vaan yritykselle, toivottavasti ahneus ei sokaise silmiä, sillä silloin palvelun laatu yleensä prakaa.

Inhoan (lähes inhoan) kissoja, mutta tuo mustavalkoinen kattisi oli todella soma.

Millan kirjoitti...

No, kiva, että nyt näkyy. Itse en ole mitään muuttanut.

On kyllä jotenkin riemastuttavaa, että siellä liike-elämässä toimii myös toisin ajattelevia, nimittäin tuommoisia Pohojan Akkoja. Ei sitä tiedä, vaikka vahingossa jotain positiivisia vaikutteita siirtyisi sinne, missä tarvitaan.

MIKSI ihmeessä et pidä kissoista?!