tiistai 30. kesäkuuta 2009

Retkellä


Miehen kesäloma alkoi. Sen kunniaksi kävimme kesäretkellä tulevalla, uudella kotiseudulla. Vihreän eri sävyjä silmänkantamattomiin ja vaihteeksi kirkkaan sinisenä välkkyvä järvi. Osaa se olla myrskyinen ja harmaakin, olen nähnyt, mutta tänään sillä oli hyvä päivä. Niin meilläkin.

Ystävä täytti vuosia. Käytiin onnittelemassa. Nautittiin mukavasta seurasta ja mansikkakakusta. Koiranpoikasillakin oli hauskaa pellolla juoksennellessa. Siskosta tuli hiljattain rouva ja hän asuu tuoreen siippansa kanssa samalla suunalla. Tottahan sielläkin piti poiketa.

Olisipa jokin keino säilöä näitä hyviä hetkiä, lämpöä, vihreyttä ja suven suloisuutta synkeitä syysiltoja ja hyisiä pakkaspäiviä helpottamaan. Muistot haalistuvat aikanaan kuin kesäinen rusketus. Onneksi on sentään kuvat ja sanat. Ehkä ne jonain harmaana päivänä auttavat muistamaan, että muitakin värejä on.

5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Onpa ihanan rauhoittava maisema! Minä haluaisin sitten joskus muuttaa paikkaan, mistä näkyisi vesi. Lapsena asuimme lähellä järveä, ja pahaan olooni auttoi usein se, kun istuskelin yksin rantakivellä. Luulen, että siitä johtuu kaipaus veden äärelle.

Arjaanneli kirjoitti...

Elämässä ON muitakin värejä kuin harmaa...
Ne pittää bongata :)

isopeikko kirjoitti...

Jotkut viisaat ehdottavat värien ja muistojen ankkuroimista. Toimisikohan se?

Noissa kuvissa on värit kyllä aika kovalla :)

Millan kirjoitti...

Järveä minun mieskin on ikävöinyt viimeiset 20 vuotta. Olen iloinen, että nyt hän viimein on pääsemässä mieleisiinsä maisemiin, Lyyti.

Niinpä, Arjaanneli, mutta joskus tuntuu olevan joku kumma värisuodatin päällä ;-)

Juu, Isopeikko. Miehellä on vissiin joku vihreä kausi tuossa valokuvauksessa meneillään ;-) Ankkurointia ja NLP:tä muutenkin olen joskus kokeillut aika heikolla menestyksellä. Visualisointi on jostain syystä meikäläiselle tosi vaikeaa.

Mari kirjoitti...

Ah, ihana vihreys. Maltalla oli kallioista ja kuivaa, niin ihana tulla Suomeen kun täällä oli niin vihreää :)