Päivän valinta

Sieltä mummun sananlaskujen laatikosta ovat peräisin myös ilmaisut "halako hännässä" ja "hännänjuuri mustana". Kun tosiaan aamulla jo valmiiksi heräsin halko hännässä ja muutaman ikävän sattumuksen seurauksena alkoi sitten vielä vetää hännänjuurta mustaksi, päätin piristää itseäni tarttumalla viimeinkin ihan lukumielessä johonkin kauan odottaneeseen opukseen.

Vaihtoehdoiksi päätyivät Kari E. Turusen Arvojen Todellisuus. Johdatus arvokasvatukseen ja J.K Rowlingin Potter-sarjan viimeinen kirja, jonka olen toistaiseksi lukenut vasta englanniksi (en malttanut odottaa suomennoksen ilmestymistä, mutta hankin sen myöhemmin).

Onneksi päädyin Turuseen, sillä siitä tuli hyvä mieli ja monet ajatuskuviot selkenivät(hyvä kirja, parempi mieli?). Erityisesti jäin makustelemaan pientä pätkää, jossa hän puhuu kauneudesta, joka voi toteutua myös ihmisten kohtaamisessa. Siinä tuntui olevan jotain, mistä Krätyakka juuri tänään saattoi oppia ja löytää lohdutusta. Näin se filosofisetä sanoo:

Kaikki ihmisten kohtaaminen, arvotietoinen kohtaaminen, on siis luonteeltaan jotenkin esteettistä. Erityisesti tämä on syytä huomata muun muassa kasvatuksessa. Siinä on kyse ihmisen kokonaisvaltaisesta ymmärtämisestä. Tämä ei koske vain ihmiskäsitystä, vaan myös yksilöiden ja ihmissuhteiden ainutlaatuisten kuvioiden ymmärtämistä. Esteettinen on pyrkimystä kohottaa kokemustaan olemalla tietoinen kohtaamisen arvosta. Kauneutta voi näin pitää ihmissuhdearvona. Ihmisten välillä voi toteutua jotain kaunista, ts. elämyksellisesti korkeatasoista.

Voin siis edes yrittää tehdä elämästäni kauniimpaa pyrkimällä katsomaan toisia ikäänkuin rakkauden silmälasien läpi: arvostaen ja kunnioittaen, vaikkakin usein ihmetellen ja joskus hieman pelätenkin. Se että minä en ymmärrä toisen makua ja tekoja, tai se, että jotkut kiistatta tekevät pahaa, ei tee heistä silti kauttaaltaan rumia, kelvottomia ja hylättäviä. Jokaisessa on jotain hyvää ja kaunista. Jopa minä voin oppia sen näkemään, kun vain tarkasti katson.