Tunteet on kumma juttu. Jotkut tuntuvat pärjäävän toisten ja omiensa kanssa vallan mainiosti. Jotkut väittävät niiden jopa rikastuttavan elämää. Krätyakalla on ongelmana tämä yliherkkyys. On kuin tuntosarvia törröttäsi joka suuntaan ja ulkoinen tunnehäly sekottuisi välillä sisäiseen möykkään niin kauheaksi kakofoniaksi, ettei sitä ärsykevirtaa jaksa enää käsitellä.
Tarttis olla sellainen off-nappi, joka kuitenkin jättää Akan jollain lailla automaattiohjaukselle niin, että välttämättömät toimet hoituvat. Ryyppääminen käy liikaa kunnon päälle, eikä nukkuessa edisty mitkään pakolliset hommat. Sellainen vaimennus ei siis käy.
Koira näytti äsken kieltä. Ketuttaakohan sitäkin. Tuo on sentään se yleensä hyväntuulisin koira, mutta tietysti sellaisillekin sattuu huonoja päiviä.
Tarttis olla sellainen off-nappi, joka kuitenkin jättää Akan jollain lailla automaattiohjaukselle niin, että välttämättömät toimet hoituvat. Ryyppääminen käy liikaa kunnon päälle, eikä nukkuessa edisty mitkään pakolliset hommat. Sellainen vaimennus ei siis käy.
Koira näytti äsken kieltä. Ketuttaakohan sitäkin. Tuo on sentään se yleensä hyväntuulisin koira, mutta tietysti sellaisillekin sattuu huonoja päiviä.
8 kommenttia:
Onks toi teidän koira? Hassun ihana! Mikä on rotu? Mitäs muita eläimiä teillä olikaan?
Minäkin olen yliherkkä... Ja off-nappia olen myös kaipaillut! Mutta ehkä pitää itse kehitellä joku vaimennin.
Usma ja Seita on suomenlapinkoiria.Tuo on Usma, joka täytti just 1v. Sit meillä on vielä yksi sekarotuinen,16v jonka emä oli suomenlapinkoira. Tuo Suklaamuru ja Kermakaramelli on meidän otusten oma blogi. Siellä on siis myös lampaita, kanoja ja iso liuta kissoja :-)
Ai niin, Ofelia, jos yhtään inspiroi, niin lukisin joskus mielelläni blogistasi postauksen konsteista, joiden avulla sinä selviydyt psyykkisen yliherkkyytesi kanssa. (Vinkkejä vastaanotetaan myös muilta. Tämä vaiva ei nimittäin ole oma valinta, kuten ei se fyysinenkään yliherkkyys, mutta silti siihen voi itse jotenkin yrittää vaikuttaa)
Minulla taitaa olla se toinen ääripää (kun ei ole tunteita, ei ole oikein motivaatiota elääkään. Miksi elää, jos ei mikään tunnu miltään?). Noh, sen kanssa nyt pitää vain yrittää elää (ja on niitä parempiakin kausia, kun asiat tuntuu joltain, vaan alaluisu on taas alkamassa, iso huokaus).
Nyt kyllä remahdin nauruun Usman ilmettä ja kieltä katsellessa :D
Usma tuossa miettii, että hänkin on tavattoman herkkä: jääkaapin sisällön haistaa, vaikka ovi olisi kiinni ja makkarapaketin rapinan kuulee sisälle grillipaikalta asti.
Muille herkkyyksille näyttää pitkää ja punaista kieltään.
Iisi
Saattaapi olla Iisi ;-) ja siinä olisi tämän huushollin ihmisillekin esimerkkiä kerrakseen. Turha hötkyillä sellaisten asioiden takia, joille ei mitään mahda..., mutta on se viisaus ei taida olla koirien etuoikeus. On meillä nimittäin kaksi semmoistakin koiraa, jotka hötkyilee ;-)
Niinpä niin, Elegia.. sitä asiaa ei kai oikein voi valita. Minäkin olen joidenkin mielestä tosi viileä ja tunteeton sellaisissa asioissa, joissa heidän mielestään naisen kuuluisi olla tunteellinen.. Pääasia kai olisi, kun löytäisi jonkinlaisen tasapainon ja mielekkyyden tähän olemassaoloon..
Hienot nimet koirilla! Hmm, mä en yhtään tiedä miten mä selviän itseni ja herkkyyteni kanssa...! Kunhan räpistelen ja yritän kestää. =D Mut voin miettiä postausaihetta. Saattaisi auttaa setvimään omia ajatuksia kun kirjaa jutut ylös.
Lähetä kommentti