Minä en osaa kirjoittaa runoja. Tahtoisin osata. Lauluntekstejä olen väsännyt jo 30 vuotta, mutta se on eri asia. Olen kasvanut pitkiin lauseisiin, Hermann Hessen ja Waltarin aikaiseen kieleen. Runo edellyttää pelkistämistä, kaiken epäolennaisen poisriisumista. Ylipäätään en mielelläni tee mitään, mitä en ennestään jo osaa. Se on lapsellista .. ja se riisuminen...välillä tuntuu, ettei meikäläisessä olekaan mitään muuta kuin sitä epäolennaista.
Joka tapauksessa viime päivinä on mielessä istunut niin tiukasti tämä runo, että kai se on tähän kirjoitettava. Jospa se sitten jättäisi rauhaan.
Eeva-Liisa Manner:
Minun pitää aina selittää kaikki,
koska silloin kun näyttelen,
minut otetaan täydestä,
kun olen tosissani,
ja hyvin kylmä, ajatellaan,
no niin, se on humoristi.
Mutta alussa ja lopussa ei ole huumoria.
Huumori on pakoa,
taittava peili sille,
joka ei voi katsoa ilmiöitä
suoraan kovassa valossa.
Joka tapauksessa viime päivinä on mielessä istunut niin tiukasti tämä runo, että kai se on tähän kirjoitettava. Jospa se sitten jättäisi rauhaan.
Eeva-Liisa Manner:
Minun pitää aina selittää kaikki,
koska silloin kun näyttelen,
minut otetaan täydestä,
kun olen tosissani,
ja hyvin kylmä, ajatellaan,
no niin, se on humoristi.
Mutta alussa ja lopussa ei ole huumoria.
Huumori on pakoa,
taittava peili sille,
joka ei voi katsoa ilmiöitä
suoraan kovassa valossa.
3 kommenttia:
Puhutteleva runo, en ollut kuullutkaan tuota runoa, vaikka luulin kaikki hä nen runonsa lukeneeni!
Minun tavoitteenani on julkaista runokirja. Manneriin pitäisi paremmin tutustua!
Toivottavasti se ihan oikeasti on Mannerin kijoittama, Vilukissi. Poimin sen käsin kopioidusta kokoelmasta, jonka sain kauan sitten lahjaksi :-)
Pidänpä peukkija, että tavoitteesi toteutuu, Ofelia :-)
Lähetä kommentti