Keuhkoissa rahisee. Kurkku kamalan kipeä. Kuumettakin taitaa olla. Kun ei jaksa ajatella itse, mutta ajatteluttaa silti, on sopiva aika lainata muiden ajatuksia. Nämä kaksi runoa tulivat mieleen tuosta sitoutumiskammon pohdiskelusta. Ensimmäinen puhutteli minua ennenkuin tapasin puolisoni. Jälkimmäinen kirkastui muutaman avioliittovuoden jälkeen.
Joka ei ole vielä minä
sen on mahdotonta olla me.
Se ei voi kiintyä toiseen,
kun se ei ole kiintynyt itseensä.
Se ei voi käsittää suuri ympyröitä,
kun se sekoaa pienissäkin.
Sitä pitää lähestyä sen omilla ehdoilla.
Kaikki muu pelästyttää ja suistaa sen raiteilta.
Kun se vihdoin sanoo
nimensä ja minä, se on
saavutus ja semmoisena vaikea läksy.
Se toistelee nimeään ja innostuu siitä.
Sen pitää saada tottua olemaan joku.
Ei se muuten opi näkemään
joitakin ja muita.
-Arja Tiainen-
Vapaa suhde? Väärin.
Suhde on yhtä kuin riippuvuus.
Vapaa rakkaus? Oikein.
Onko muutakin rakkautta?
-Liisa Laukkarinen-
Joka ei ole vielä minä
sen on mahdotonta olla me.
Se ei voi kiintyä toiseen,
kun se ei ole kiintynyt itseensä.
Se ei voi käsittää suuri ympyröitä,
kun se sekoaa pienissäkin.
Sitä pitää lähestyä sen omilla ehdoilla.
Kaikki muu pelästyttää ja suistaa sen raiteilta.
Kun se vihdoin sanoo
nimensä ja minä, se on
saavutus ja semmoisena vaikea läksy.
Se toistelee nimeään ja innostuu siitä.
Sen pitää saada tottua olemaan joku.
Ei se muuten opi näkemään
joitakin ja muita.
-Arja Tiainen-
Vapaa suhde? Väärin.
Suhde on yhtä kuin riippuvuus.
Vapaa rakkaus? Oikein.
Onko muutakin rakkautta?
-Liisa Laukkarinen-
2 kommenttia:
Hienot runot, Tiaisen olin lukenut aikaisemmin. Oletko lukenut pohjalaista kirjoittajaa Maire Loppia? Se osaa sanoa kans lyhyesti monia ajatuksia. Sellaisena päivänä, kun ei itse jaksa ajatella.
Enpä ole lukenut. Pitääpä etsiä tutustuttavaksi.Kiitos vinkistä, Vilukissi.
Lähetä kommentti