Koskaan et muuttua saa

Se laulunteksti, jossa sanotaan, että ..".ole sellainen vain, jona nähdä sut sain, ole muisto mun nuoruudestain" ja jossain kohtaa "koskaan et muuttua saa", on yksi karmeimmista, jonka tiedän. Onhan se nyt aika kohtuuton ja vastenmielinenkin ajatus, että ihmisen pitäisi pysyä sekä ulkoisesti että sisäisesti samanlaisena hamasta nuoruudesta harmaaseen vanhuuteen saakka.

Krätyakka on viime aikoina törmäillyt netissä ja vähän muuallakin kolmenkymmenen vuoden takaisiin tuttuihin ja välillä tuntuu, että olisi kiva, jos ei oltaisi törmäilty. Varsinkin entiset poikaystävät olisi mukavaa säilyttää muistikuvissaan semmoisina suloisina teinipoikina, joina heidät aikakausia sitten on tullut viimeksi tavattua. Sama pätee muistikuviin itsestä heidän mielessään.

Olisi niin mukavaa pysyä edes jonkun muistoissa semmoisena kuin joskus on ollut, sillä usein tuntuu, että näissä nahoissa ei siitä ihmisestä ole mitään muuta jäljellä kuin dna ja hämäriä muistikuvia. Ehkä jotkut säilyttävät ulkonäkönsä lisäksi paljon samoja persoonallisuuden piirteitä lapsesta vanhaksi saakka, mutta minua elämä on hionut ja välillä järeämmilläkin työkaluilla muokannut niin paljon, etten aina tunnista esimerkiksi vanhoista teksteistä itseäni lainkaan.

Kun menimme naimisiin, kiusasin mauttomasti puolisoani, (joka kalenterivuosiltaankin on minua kolme vuotta nuorempi), että kun minä niin kovasti pidän nimenomaan nuorista pojista, hänen olisi parasta pysytellä nuorekkaana. Kiltisti mies sitten lupasi ja vannoi pysyvänsä aina kuusitoistavuotiaana. Enkä voi todeta muuta kuin, että sanansa mittainen mies, koska häneltä vielä kolmenkympin kieppeillä kyseltiin ravintolan ovella papereita, eivätkä huonosilmäiset seurakuntamummot vieläkään aina hoksaa, että se pitkätukkainen pojankloppi, joka heitä retkellä paimentaa, onkin yli nelikymppinen mies.

Vaimona olen kyllä suunnattoman helpottunut, ettei tuo puoliso henkisesti sittenkään jäänyt teini-ikäiseksi. Nyt, kun itse tunnen itseni jo huonokuntoiseksi kahdeksankymppiseksi, impulsiivisen teinipojan vauhdissa pysyminen voisi käydä ylivoimaiseksi.

Yhdessä vanhenemiseen ja sen myötä tapahtuviin muutoksiin liittyy myös se hyvä puoli, että elämä pysyy mielenkiintoisena. Pikkuhiljaa näkökulma asioihin muuttuu ja kun kumppanikin muuttuu omaa tahtiaan omaan suuntaansa, on jännittävää löytää toisesta vielä useamman vuosikymmenen jälkeenkin uusia puolia. Samat elementit ovat tallella, mutta aika kääntää niitä eri asentoon, vähän kuin kaleidoskoopissa.. Juu, niinhän sen täytyy olla..