perjantai 19. kesäkuuta 2009

Kaikki hyvin

Mies ja pikku paimenkoira palasivat viime yönä Lapista hyvissä sielun ja ruumiin voimissa. Nuorin koira oli ratketa ilosta, kun siskokoira tuli kotiin. Yöllä oli tosi kylmä. Taisi taas tulla hallavaurioita. Myös Krätyakan keuhkoissa taitaa olla kehkeytymässä jotain ei-toivottua toimintaa. Polttaa, kirvelee ja yskittää. Kurkku on kipeä. Muuten on ihanan rauhallista. Ei mitään erityistä juhlahumua suunnitteilla. Oma lauma jälleen koossa ja kaikki hyvin.

5 kommenttia:

Arjaanneli kirjoitti...

Näyttää ihan pieneltä Otsolta!

Oikein mukavaa Juhannusta sinne Akalle ja Akan väelle täältä tihkuisesta Helsingistä :)

isopeikko kirjoitti...

Ihan kuin piäni karhu :) Peikko tulee ja rapsuttaa sitä salaa.

Jälleennäkemisen ilo jää kokematta jollei kukaan koskaan lähde voidakseen palata.

Anonyymi kirjoitti...

Tuli tuosta kuvasta mieleen, kun kuopus - silloin kuusivuotias - ryntäsi sisään puhkuen suurta uutista: tuolla on KARHU!

Rynnittiin katsomaan: Kuvan kaltaisella kalliolla istui naapurin harmaa kissa.

Iisi

vilukissi kirjoitti...

Katsoin ensin kanssa, että olit bpngannut karhunpennun puutarhastasi!Söimme äsken ulkona ja meinasivat varpaat jäätyä..onneksi tämä Suomen suvi on aika vähäluminen! Mukavaa ja hyvää oloa koko Juhannukseksi!

Millan kirjoitti...

Kiitos samoin Arjaaanneli -) ja jos viitsisit puhkua taas ne tihkupilvet tännepäin, niin meidän kesäkurpitsat tykkäis.

Tosi on Peikko. Sekä pieni karhu, että jälleennäkemisen ilo :-)

Kuopus lienee perinyt osan isänsä mielikuvituksesta (ennakkoperintönä, koska onneksi isällekin vielä jäi) ja pienen näkökulmasta kaikki näyttää varmasti suuremmalta :-)

Kiitos samoin Vilukissi. Nyt ei tosiaan sää vilukissejä suosi ;-)