maanantai 22. kesäkuuta 2009

Ei voi olla totta


Kun eräs ystäväni ehti jo ilmaista pientä epäuskoisuutta ruuanlaittoaikeitteni toteutumista kohtaan, lupasin pistää heti paikalla blogiin kuvan todisteeksi. Tosin sapuska on vielä tuossa kuvassa raakaa ja riisi keittämättä, koska odottelen miehen puhelinsoittoa, jolla hän ilmoittaa suunnanneensa auton nokan töistä kotiinpäin. Vasta sitten käännän uuniin virran päälle., mutta siis ihan oikeasti olen edes aloittanut jotain..

No, se varsinainen "ei voi olla totta" tuli kuitenkin vastaan vasta äsken, kun könysin yläkertaan etsimään kameraa kuvanottoa varten. Hoksasin nimittäin, että jotain hieman aavemaista on tapahtunut. Muutama päivä sittenhän kerroin, että makuuhuoneen kello oli yöllä pysähtynyt muutamaa minuuttia vaille viiteen. No, nyt on sitten televisiohuoneen kellokin jämähtänyt tismalleen samaan kohtaan. Viisari vaan väpättää viimeisillä voimillaan juuttuneena yhteen paikkaan. Jos en tuntisi mieheni huumorintajua ja tietäisi, ettei tämmöinen ole hänen tapaistaan, epäilisin jo jonkinlaista jekkua. Siis varokaa kaikki kanssaihmiset vähän vaille viisi. Meitä on varoitettu. Huuuu....

4 kommenttia:

Heikki Honkala kirjoitti...

Moi!Kirjoittelit blogin lopettamisesta ja kirjautumiskynnyksen taakse viemisestä. Sitten on vielä tapa, jossa kommentti laitetaan hyväksymiskierrokselle. Jotenkin siinä tuntee punnitukseen joutuvansa.

Millan kirjoitti...

Kyllä vaan, mutta ehkä se on jossain blogeissa paikallaan. Minun ei ole onneksi täältä tarvinnut mitään poistaa, eikä kenenkään kommenteista mieltäni pahoittaa :-)

Ofelia kirjoitti...

Huu! Tosi aavemainen tuo kellojuttu! Noista kommenteista, luulisin sen hyväksymisen estävän roskakommentteja ja nettikiusaamista? Millan, voisit muuten poistaa tosta sivuntekstistä ettei tää ole kommenttiystävällinen blogi. ;-)

Millan kirjoitti...

Ehei, Ofelia :-) Mulla oli aikaisemmin blogi, johon alkoi ilmaantua nuoria, miespuolisia "älykköjä" oikomaan vääriä käsityksiäni.Hiukkase ahdisti... tai joskus vähän enemmänkin ;-)

Kun aloittelin tätä blogia, tuumasin ensin tarkkaan, mikä voisi olla nimi, joka mahdollisimman tehokkaasti karkottaisi kaikki voimansa tunnossa uhkuvat nuoret miehet (vain nämä vähän vanhemmat ja viisaammat kuuluvat tämän blogin lukijakuntaan). Lisäsin vielä varmemmaksi vakuudeksi tuon tekstin kommenttiepäystävällisyydestä ja niin olen saanut nukkua yöni rauhassa. Täällä kommentoi vain mukavat ihmiset ja se on lohdullista. Muuten en varmasti jaksaisi bloggausta jatkaakaan.