Kevättä, aurinkoa ja rakkautta

Isäni on mies, joka hallitsee kaikki hommat talonrakennuksesta koneenkorjaukseen ja leivän leivonnasta vetoketjun vaihtoon. Puolisoni ei. Isäni on sen sukupolven miehiä, jolle vahvana ja pätevänä esiintyminen on kaikissa tilanteissa tärkeää. Minun miehelleni ei. Huomenna pikkusisareni menee ensimmäistä kertaa elämässään naimisiin. Siitä iloitessamme minun puolisoni huokasi hymysuin: "Vihdoin saadaan appiukollekin kunnon vävy, semmoinen ihan oikea MIES".

Katkeruutta ei hänen sanoissaan kuulunut, enkä ole katkera minäkään. Mies ei osaa eikä viitsi meillä hoitaa mitään perinteisiä "miesten töitä", mutta enpä minäkään mikään kodin hengetär ole. Puolisossani on nimenomaan niitä ominaisuuksia, joita ihmisessä (sukupuoleen katsomatta) eniten ihailen: hyvyyttä, henkistä vahvuutta, rohkeutta, luovuutta, lämpöä, viisautta ja loistava huumorintaju. Monia samoja ominaisuuksia on myös isässäni. Hänessä ne tulevat vain ilmi toisella tavalla.

"Vakka kantensa valitsee" on jo vanha sanonta, mutta pitänee paikkansa edelleen. Nykypäivän ihmisille se sopivan puoliskon löytäminen taitaa vaan olla entistä vaikeampaa kun erilaisia vaihtoehtoja, yhdessäelämisen kulttuureja ja tyylejä on niin paljon. Ennen, kun otti puolison samasta yhteiskuntaluokasta ja heimosta, tiesi melko tarkkaan, mitä oli odotettavissa. Emännällä oli omat tehtävänsä ja isännällä omansa. Johtuisikohan kohonnut perheenperustamisikä ja lisääntyneet avoliitot osittain myös siitä, että kumppani on hyvä koekäyttää, ennenkuin hynttyyt lyödään tiiviimmin yhteen ja ryhdytään yhdessä lisääntymään?

Itse olen ollut omaan vakkaani pääsääntöisesti tyytyväinen. Toivottavasti pikkusiskolla käy yhtä hyvä tuuri. Lupaavalta näyttää ainakin tässä vaiheessa. Kevättä, aurinkoa ja rakkautta... Eiköhän se siitä.