Tänään osui kohdalle suloinen ja hämmentävä yllätys. Sain kirjeen ihmiseltä, josta en ole kuullut vuosikymmeniin. Mukana oli myös kopio lehtileikkeestä, joka liittyi erääseen yhteiseen muistoomme. Siinä eräs toimittaja muun muassa kuvailee lauluääntäni samanlaiseksi kuin Ella Fitzgeraldilla. Melkoisia ylisanoja, ajattelin silloin ja niin ajattelen nytkin. Vanhojen aikojen muistoksi etsin kuitenkin YouTubesta sen Ellan esittämän biisin, jota itsekin olen eniten laulanut.
Nyt, kun se kaikki on jo taakse jäänyttä elämää, mietityttää, miksi kehujen vastaanottaminen laulamisesta on aina ollut niin vaikeata. Ehkä oma ääni ja itse kirjoitetut laulut ovat tuntuneet niin henkilökohtaisilta, että minkäänlaisen palautteen kuuleminen niistä on ollut pelottavaa. Jospa nyt kuitenkin iloitsisin edes näin jälkikäteen siitä, että joku on pitänyt esiintymisestäni niin paljon, että on tullut mieleen tällainen tähti.
Nyt, kun se kaikki on jo taakse jäänyttä elämää, mietityttää, miksi kehujen vastaanottaminen laulamisesta on aina ollut niin vaikeata. Ehkä oma ääni ja itse kirjoitetut laulut ovat tuntuneet niin henkilökohtaisilta, että minkäänlaisen palautteen kuuleminen niistä on ollut pelottavaa. Jospa nyt kuitenkin iloitsisin edes näin jälkikäteen siitä, että joku on pitänyt esiintymisestäni niin paljon, että on tullut mieleen tällainen tähti.
4 kommenttia:
Onpa myös yksi lempilauluistani ja -laulajattarista.
Nyt en vain muista, että missä filmissä Summer Time oli tunnussäveleleenä.
Iisi
Kuules Krätyakka, hae blogistani tunnustus! =)
Jos ihminen osaa laulaa kuin Ella, hänessä täytyy olla jotain....
Ellakin oli elämää suurempi.
Kiva kuulla musiikimaustasi, Iisi. Olen aina sen asian suhteen utelias :-D
Kiiiiitos, Ofelia :-)
Kiva, kun jätit kommentin, Fundeeraaja, niin minäkin hoksasin tulla blogiasi kurkkaamaan. Mukavalta näytti :-)
Lähetä kommentti