tiistai 12. toukokuuta 2009

Painajaisunia

Olen nähnyt jo neljänä yönä niin rankkoja painajaisia, että aamuisin olo on ollut väsyneempi kuin illalla nukkumaan käydessä. Kaksi yötä sitten purin hampaita yhteen niin voimallisesti, että poskihampaasta lohkesi irti koko ulkoreuna. Tänään on aika hammaslääkäriin.

Olisi kivaa, jos painajaisunet olisivat kaikilla standardimallia: vampyyreita, kummituksia, murhamiehiä ja muuta yleismaailmallisesti hirveänä pidettyä, mutta pahat unet ovat selvästi täsmätuotteita. Minun unissani toteutuvat pahimmat pelkoni: syttyy tulipaloja (koska olen yhden pesukoneen sähköpalon kokenut, enkä välittäisi kokea toista), rakkaat ihmiset joutuvat onnettomuuksiin ja lemmikit kuolevat. Viime yönä se naapurin moporiiviö ajoi unessa Muskakisuni päälle. Heräsin omaan itkuuni. Onneksi kisu löytyi ihan elävänä peiton päältä, vaikka unessa pitelinkin sen elotonta ruumista sylissäni.

Vilukissikin kertoi blogissaan katselleensa viime aikoina painajaisia. Minä näen niitä loppujen lopuksi harvoin. Mikähän uniepidemia nyt on liikkeellä..

9 kommenttia:

BamiellaJ kirjoitti...

Nyt on täysikuun aika. Silloin monet ihmiset nukkuvat levottomasti ja heräilevät uniinsa.

Olen ymmärtänyt niin, että jos unen näkee loppuun asti eikä herää kesken unta, sitä ei muista. Mutta siis kun herää kesken unta, sen muistaa vielä pitkään herättyään.

Millan kirjoitti...

Vai kuuhulluutta. Sehän olisi ihan tolkullinen selitys..

Äijänkäppyrä kirjoitti...

Itse näin joskus tuollaisia unia. Milloin hukkasin lapseni jonkun tapahtuman ruuhkaan, milloin putosin jyrkänteeltä ja heräsin just ennenkuin kolahti. Minulla tuntui olevan syy-yhteytenä lihasten ja hermoston kireys. Kun vetelen nykyisin kalsimia ja magnessiumia, lihakset antavat hermoston nukkua rauhassa.

Ofelia kirjoitti...

Kamalaa. Suosittelen taas niitä purentakiskoja!

En muista koskaan nähneeni unta vampyyreista tai kummituksista... Minun klassinen toistuva painajaiseni on lentokonepainajainen. On pitänyt usein siitä kirjoittaa, on vaan jäänyt.

Täysikuu kyllä vaikuttaa! Itse en nuku täydenkuun aikaan juuri ollenkaan. Auuuuuuuuu! ;-)

Arjaanneli kirjoitti...

Saispa jostain kaukosäätimen millä siirtyä toiselle kanavalle.
Inhaa herätä kun on yö mennyt kauhuja katsellessa :(

Piia Emilia kirjoitti...

Minulla myös kuolee ystävät, lemmikit ja sukulaiset. Tulipalot ja sota ovat myös vakiotavaraa, sekä erilaiset MS-oireet. On hiton rankkaa, kun pitää sairastaa unissaankin;).

Pahimmat pelothan ne taitavat olla tapetilla.

Kirlah kirjoitti...

No on täällä ainakin yksi, joka ei näe yöllä mitään unia.
Nuorena sen sijaan oli painajaisena usein, että eteeni aukesi kilometrin syvyinen railo, jonne putosin tai meinasin pudota.

vilukissi kirjoitti...

joskus menee montakin yötä,e ttei ole minkäänlaista äksöniä unien suhteen ja sitten taas liitelen tai en mä liitele, yritän kauhuissani nousta jonkin pahan (yleensä ihminen) yläpuolella ja usein on lapsi sylissä ja melkein aina joku saa nilkasta kiinni ja kun herään, niin tunnen nilkassani sormien puristuksen..

Millan kirjoitti...

Hyvä vinkki tuo magnesium, Äijänkäppyrä. Mies käyttää sitä ja nukkuu kuulemma paremmin.

Jännä kyllä, että nuo lento- tai putoamispainajaiset ovat monien riesana Äijänkäppyrä, Ofelia, Kirlah ja Vilukissi. Minä en unissani koskaan putoile ja lentämiseenkin liittyy aina lähinnä riemun ja vapauden tunne. Putoaminen olisi kyllä kamalaa..

Joo, se kaukosäädin me tarvittais, Arjaanneli ja Jamido :-)