Puutarhaterapia puree. Istutin ruukkuihin siemenistä kasvattamani leijonankidat, samettikukat ja punaiset orvokit. Mylläsin kasvimaasta kylvökuntoon pari penkkiä. Typpeä maasta ei ainakaan puutu. Sen näkee kuulemma nokkosten viihtymisestä ja niitä oli siellä taas useampaakin muhennosta ja piirakkaa varten.
Kylvin keltaista porkkanaa, tilliä ja punaruotista mangoldiakin, vaikka se rupeaakin herkästi kukkimaan näin aikaisin kylvettynä. Maa oli viimepäivien sateista huolimatta ihmeen kuiva ja helppoa muokata. Villiminttukissa valvoi työn laatua, kunnes väsähti ja asettui penkkien väliin torkuille.
Krookuskuva sitruunaperhostäytteellä ei kyllä ole tältä vuodelta. Perhoset eivät sentään täällä vielä lentele ja jänisryökäle oli pistellyt poskeensa suurimman osan krookuksistani. Joka tapauksessa nyt on olo henkisesti huomattavasti parempi kuin aamulla. Kroppa kestää sen, minkä kestää ja sitten simahtaa, mutta niin kauan kuin henki pihisee, olisi mukavaa jaksaa nauttia tästä ihanasta vuodenajasta, mullan tuoksusta, kasveista ja joka puolella versovasta uudesta elämästä.
Kylvin keltaista porkkanaa, tilliä ja punaruotista mangoldiakin, vaikka se rupeaakin herkästi kukkimaan näin aikaisin kylvettynä. Maa oli viimepäivien sateista huolimatta ihmeen kuiva ja helppoa muokata. Villiminttukissa valvoi työn laatua, kunnes väsähti ja asettui penkkien väliin torkuille.
Krookuskuva sitruunaperhostäytteellä ei kyllä ole tältä vuodelta. Perhoset eivät sentään täällä vielä lentele ja jänisryökäle oli pistellyt poskeensa suurimman osan krookuksistani. Joka tapauksessa nyt on olo henkisesti huomattavasti parempi kuin aamulla. Kroppa kestää sen, minkä kestää ja sitten simahtaa, mutta niin kauan kuin henki pihisee, olisi mukavaa jaksaa nauttia tästä ihanasta vuodenajasta, mullan tuoksusta, kasveista ja joka puolella versovasta uudesta elämästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti