perjantai 22. toukokuuta 2009

Kun asiat kasautuvat

Kansanviisauden mukaan, kun asiat pitkittyvät, ne yleensä myös mutkistuvat. Puolisoni näyttää tosin elävän sitkeässä uskossa, että kun vain teeskentelee tarpeeksi pitkään, ettei huomaa likaisia vaatekasoja ja isompiakin sotkuja elämässä, ne jossain vaiheessa häviävät itsestään.... mutta mieheni onkin Hämeestä.

Meillä Pohojanmaalla asiat kuuluisi hoitaa heti, eikä hetken päästä. Olen kuitenkin alkanut salaa epäillä, että geeniperimääni on jostain lipsahtanut vierasta verta. Tai sitten olen vain yhä enemmän alkanut muistuttaa temperamentiltani tuota armasta puolisoa, joka on varustettu syntyjään paljon pidemmällä pinnalla ja hitaammin kiihtyvällä moottorilla kuin meikäläinen (niin hyvässä kuin pahassa).

Joka tapauksessa omassa ja yhteisessä elämässämme asiat ovat nyt päässeet ikävästi kasautumaan. Olen lykännyt lukemattomia vastenmielisiä kotitöitä (kaikki ne ovat minulle vastenmielisiä) ja käyttänyt aikani koneen äärellä istuskeluun (blogiin kirjoitellessa voi ovelasti uskotella itselleen TEKEVÄNSÄ jotain, vaikka puuha onkin kaukana hyödyllisestä). Nyt tuntuu, että jotkin niistä kasoista alkavat konkreettisesti kaatua päälle.

Talon ostoon ja muuttoon liittyvät asiat viipyilevät meistä riippumattomista syistä, mutta vaikka muuttoautoa ei voikaan vielä tilata, olisi toki paljon, mitä voisin ja pitäisi hoitaa ajoissa, ettei kaikki sitten kasaudu yhdeksi hallitsemattomaksi röykkiöksi, kun muutto lopulta on käsillä.

Aloitin eilen sen tämän vuoden kuudennen antibioottikuurin, jota olen säilönyt tuolla kaapissa pian kuukauden ja kokeillut ensin kaikki lempeämmät poppakonstit. Viime yö tuli sitten valvottua kovien vatsakipujen vuoksi. En käsitä, miten selviän kuukauden kuurista, kun jo ensimmäinen tabletti teki niin samperin sairaaksi. Myös terveyden suhteen lumipalloefekti toimii: kun yksi vaiva puhkeaa ja se huonosti hoidetaan, voi seurauksena olla vastustuskyvyn lasku ja uusia vaivoja. Lääkkeet aiheuttavat useimmiten aina ikäviä sivuvaikutuksia ja niidenkin seurauksena voi puhjeta vaikka kuinka hankalia riesoja..Asiat kasautuvat.

Joka tapauksessa tekemättömät työt rasittavat ainakin Krätyakkaa kaikkein eniten. En minä päivässä, enkä viikossakaan tänä aamuna tekemääni työlistaa tyhjäksi saa, mutta tänään aion ainakin aloittaa, joten ei muuta kuin hihat heilumaan.



2 kommenttia:

Hannele kirjoitti...

On päätettävä, mitkä työt tärkeitä... loput saa olla tai joku muukin saa tehdä.

Millan kirjoitti...

Niin kai tämä pitäisi osata ottaa,mutta... ;-)